Jos olet kiinni death metalissa, sinä olet kiinni death metalissa. Elävä todiste tästä on Kam Lee, joka jaksaa vielä 25 vuoden jälkeen kaivaa mikrofonin treenikassista ja alkaa kurlata paloitteluista ja ihmissyöjistä. Tämä muun muassa Deathista ja Massacresta tuttu miekkonen on ottanut völjyynsä tusinan bändin miehen Rogga Johanssonin ja muutaman muun ruotsalaishevaajan, ja kun gore/horror-henkisestä death metalista on kyse, on Bone Gnawerin debyytille löytynyt alan vierailijoiksi Killjoy Necrophagiasta ja Dopi Machetazosta.

Itse musiikki yhdistelee varsin hyvin Leen ja Johanssonin musiikkiperimää: toisaalta Feast of Flesh on ehtaa ja nostalgiannälkäistä ruotsi-kuoloa, toisaalta taas verrattain hitaahkoissa kipaleissa on rutosti jenkkiläisen proto-deathin sahausta. Liimaksi näiden väliin on ahdettu bändin groovaava ote, joka sopiikin humppakomppien ja keskitempoisten surrausten keskelle vallan mainiosti. Lisää viittauksia death metalin historiankirjoihin löytyy mielipuolisesti vedetyistä kitarasooloista ja verellä läträävistä sanoituksista.

On siis tullut selväksi, että Bone Gnawer on old school - ehkä hieman liiankin old school. Muutamat Feast of Fleshin biisit ovat nimittäin jo varsin kaluttua tavaraa, jolloin bändikin tuntuu menettävän osan kiihkeydestään ja heittäytyvyydestään. Onneksi kokemus ja ammattitaito ovat luoneet myös muutamia napakasti rokkaavia ja tarttuvia kappaleita kuten Cannibal Cook-Out (jonka tosin aina kuulen muodossa Cannibal Cock Out), turpiinvetävästi rytmitetty Hammer to the Skull ja perinteistä raahautumistakin sisältävä päätösveisu The Lucky Ones Die First. Myös Leen rosoisen moni-ilmeinen ja voimakas laulutyöskentely on Feast of Fleshilla kuin kotonaan.

Ei siis Bone Gnawer pysty debyytistään mitään uuden aallon klassikkoa leipomaan, mutta taso ei ole missään nimessä alhainenkaan. Jos olet kiinni death metalissa, voit tarttua hyvin mielin tarttua kiinni Feast of Fleshiinkin.