Kolmen eri yhtyeen split-julkaisut eivät ole kovinkaan yleisiä tapauksia, mutta eräs pitään aikaan vastaan tulleista on kahdesta saksalaisorkesterista sekä hollantilaisesta Heervaderista koostuva Niewelkraien. Vaikka eroavaisuuksia bändien välillä toki onkin, enemmän tai vähemmän jokainen näistä yhtyeistä edustaa sarallaan black metalia.

Teoksen avaa Heimdalls Wacht, jonka 13-minuuttinen kipale on eräänlainen neofolkin ja rujon black metalin ristisiitos. Alakuloista ja raakasoundista riffittelyä tarjotaan karkealla rääkynällä, mutta paikoin myös puhtailla lauluilla, tuoden hieman mieleen vanhemman Ulverin. Ihan kelvollinen biisinäyte, muttei mitään mieleenpainuva missään mielessä.

Toisena soiva Winterlieke on ehkä vähiten omaperäisin sävellys koko levytyksellä, mutta samalla myös selkeästi sen paras raita. Seisenminuuttinen Nebelkrähen tukeutuu repivään ja melankoliseen black metaliin, reippaalla tempolla totta kai, mutta miellyttää kokonaisuudellaan korvaa särjetyillä rääkynöillään muita paremmin.

Kahden veisun voimin tekeleen päättävä Heervader on yhtyeistä kenties levyn monipuolisin ja eniten pakanametallimaisin, mutta valitettavasti myös splitin heikoin lenkki. Epämääräisen puolipuhtaasti vedetyt vokalisoinnit ja ok-soundisesti soiva kiekko tasapainottelee black- ja pagan metal -fiilistelyn välimaastossa suoriutuen taakastaan vain keskinkertaisesti.

Pakettina Niewelkraien on ihan kuunneltava lätty, mutta loppua kohden hieman lässähtävä sellainen. Yhden biisin edustuksilla kuultavia saksalaisbändejä on paha tuomita sen paremmin, mutta ainakin Winterlieke jätti suuhun hyvän maun. Ei hassumpi kokonaisus, jos nyt ei erityisen onnistunutkaan. Keskiverron paremmalle puolelle kuitenkin.