Oslolaisperusteinen Blood Tsunami on saanut valmiiksi jatkoa parin vuoden takaiselle, vähemmän kekseliäästi nimetylle Thrash Metal -debyyttialbumilleen. Modernin thrashin ympärillä pyöritään yhä, mutta melodista heviä unohtamatta.

Jos levy olisi kauttaaltaan yhtä kova kuin slayermainen aloituskappale Castle of Skulls, olisi tässä helposti käsillä yksi parhaista yllättäjistä tämän genren saralla vähään aikaan. Vaan ei: Grand Feast for Vultures sortuu löysäilyyn, tusinariffeihin ja etenkin lopussa myös ylipitkiin, tylsiin ralleihin, jotka vetävät tuotoksen kokonaistasoa alas kuin lehmän häntä.

Periaattessa Blood Tsunami reipashenkinen ja energinen riffittely on ihan toimivaa kamaa, mutta käytännössä orkesterin vaivoja tällä levyllä ovat yhdentekevät sävellykset, ylikäytetty tuplabasaribiitti sekä vähemmän kunnianhimoiset laulusuoritukset. Perusrääkynää ja sekundaörinää kuullaan sen sijaan, että bändi edes yrittäisi kumartaa perinteisemmän thrash-vokalisoinnin suuntaan.

Soundeiltaan levy ei myöskään yllätä: tuotanto on juuri sellaista kuin modernin äärimetalliyhtyeen kohdalla voi odottaakin, joskin sillä erotuksella ettei BT:tä voi pitää kovinkaan äärimmäisenä millään mittaristolla. Rummut soivat puhtoisen steriilisti ja kitaroissa on sellaista varman päälle laskettua särmää, muttei varsinaisesti leikkaavaa terää. Ihan kiva.

On suoranainen harmi, ettei nimikko- ja ykkösbiisin lisäksi levyltä löydy muuta kiinnostavaa ja innostumisen arvoista, ja että valtaosa levyn tarjonnasta tuhlataan jonninjoutavaan treenikämppäjammailuun. Sen verran pitää kuitenkin noista paremmista kohdista palkita, että levyn voi nostaa piirun verran keskiarvoa paremman puolelle.