Overheadin ensimmäinen dvd-julkaisu ajoittuu juuri sopivasti vuoteen, jolloin yhtye täyttää ensimmäiset pyöreät vuotensa. Yhtyeen keikkakunnon dokumentoiminen dvd:lle onkin paikallaan, sillä kymmenvuotisen elinkaarensa aikana Overheadin kehityskulku on edennyt pitkin harppauksin. Viimeistään viimesyksynä julkaistun And We´re Not Alone Here After Allin myötä progepiirit ovat voineet todeta Overheadin puhjenneen täyteen kukoistukseen ja lunastaneen paikkansa kotimaisen progekentän kärjestä.

Puolalaisessa Katowicen kaupungissa, Wyspianski-teatterissa viimehelmikuussa taltioitu Live After All tarjoaa kaikin puolin nautinnollisen audiovisuaalisen kokemuksen Overheadista konserttilavalla. Konserttiohjelmisto on keskittynyt pääosin kahden viimeisimmän studioalbumin, Metaepitome (2005) ja And We´re Not Here After All (2008), materiaaliin, joka on kasvanut entistä syvemmäksi sitten levyjen julkaisun. Erityisesti Metaepitomelta keikkasettiin otettu materiaali on hioutunut levytettyjä versioita kypsemmäksi.

Live After Allilta käy hienosti ilmi, että Overhead lukeutuu niihin poikkeuksellisiin uusiin progebändeihin, jotka eivät tyydy toistamaan menneiden legendojen mestariteoksista tehtyjä kopioita, vaan yhtye hakee musiikkiinsa omaa ilmettä. Vaikka Overheadin musiikista löytyy sävyjä niin Pink Floydilta, Genesikseltä, Jethro Tullilta, Wigwamilta kuin Dream Theaterilta tai Ozric Tentaclesilta, on yhtyeen musiikissa myös paljon progressiivisen rockin ulkopuolisia vaikutteita, joista he ovat muovanneet omailmeistä, tuoreen kuuloista musiikkia, joka on parhaimmillaan hyvin visuaalisia mielikuvia ruokkivaa taidetta.

Vahvasti visuaalinen on myös Live After All kuvatallenteena. Yhtye on päässyt esiintymään musiikilleen idealistisimmassa ympäristössä teatterilavalla näyttävien, mutta hillittyjen valojen loisteessa. Taltiointia on suunnaton ilo katsella, sillä sen tehneet kameramiehet ovat selvästi tutustuneet Overheadin musiikkiin ennen kuvaushetkeä. Suurimmaksi osaksi kameratyöskentelyn ja kuvauskohteen muodostama kokonaisuus toimii saumattomasti, mikä tekee Live After Allista tyylitajuisen, aikaa kestävän kuvataltioinnin.

Parhaimmillaan progressiivisessa rockissa on kyse riskienotosta ja seikkailumielestä, ja sitä myös löytyy Live After Allilla. Overhead aloittaa puolitoistatuntisen settinsä melko uskaliaasti lähes 20-minuuttisella Metaepitomella, jonka jälkeen yleisö päästetään hieman helpommalla “vain” kahdeksan minuuttia kestävällä Time Can Staylla. Vaikka melankolinen Time Can Stay lukeutuu And We´re Not Here After Allin ehdottomiin kohokohtiin, tuntuu se Live After Allilla jäävän Metaepitomen hienon tulkinnan jälkeen hieman varjoon. Tämä, jos mikä kuvastaa hyvin paljon miten paljon Metaepitomen keikkaversiot ovat kasvaneet levytetyistä versioista. Myös transsinomainen Dawn lukeutuu keikkataltioinnin mykistävimpiin hetkiin.

Jos Metaepitomen materiaali onkin kehittynyt neljässä vuodessa huimasti eteenpäin, ei viimeisimmän studiolevyn kappaleissa ole niiden rinnalla hävettävää. Biisikaksikon A Method… …to The Madnessin pamahtaessa ilmoille sävellysten sisältämä dramatiikka on lähes käsin kosketeltavissa. Raivoisassa, mutta tarttuvassa Entrophyssa Overhead on kenties moderneimmillaan ja A Captain On The Shoressa simppeleimmillään.

Puolitoistatuntiseen settiin on myös mahdutettu cover-versio King Crimsonin 21st Century Schizoid Manista, jonka versiointi on hieman kaksipiippuinen juttu. 21st Century Schizoid Man on progeyleisön silmissä hieman samassa asemassa kuin Black Sabbathin Paranoid tai Deep Purplen Smoke On The Water hevipiireissä. Kieltämättä se on kulunut kappale, joka myös villitsee oikean kohdeyleisön. Kitaristi Jaakko Kettuselle ja kosketinsoittaja Tarmo Simoselle 21st Century Schizoid Man tarjoaa tilaisuuden päästä irrottelemaan ja näyttämään kyvyt huikeina improvisoijina, mihin taas Overheadin tarkkaan hallitussa musiikissa ei aina ole mahdollisuuksia. Ymmärrän pointin, mutta henkilökohtaisesti olen kyllä kuullut Overheadin coveroivan muutakin King Crimsonia ja yhtyeen versio Frame By Framesta on sykähdyttänyt Schizoid Mania enemmän!

Wyspianski-teatterissa kuvatun konsertin lisäksi Live After Allilta löytyy runsaasti bonusmateriaalia, joka on tasoltaan vaihtelevaa. Vaikka bonusmateriaali on kuvattu viimeisen neljän vuoden aikana, havainnollistavat ne hyvin miten Overhead on kehittynyt lavaesiintyjänä ja miten musiikki on muovautunut. Mikäli musiikki sivuutetaan, tuntuu Overheadin kehitys olevan suoraan verrannollinen laulaja-huilisti Alex Keskitalon tukan ja parrankasvuun, jos näin muka-hauskasti voidaan näistä kuvaotoksista sanoa.

Bonusmateriaalin helmiksi nousee Semifinalissa taltioitu Lost Inside, jonka yhtye on harmittavasti jättänyt Wyspianski-teatterissa heitetystä setistä pois, ja Spirit of 66-klubilla vedetty Konevitsan kirkonkellot, jossa keskieurooppalaisyleisö pääsee ihastelemaan kuinka Overhead herättää vanhan Piirpauke-klassikon henkiin. Piirpauke-versiolle uskollinen tulkinta on hieno kunnianosoitus, sillä Kukon, Wallin ja kumppanien klassikoksi muodostunut sovitus oli suurimmaksi osaksi improvisoitu.

Live-otosten lisäksi dvd:ltä löytyy tuore haastattelutuokio Alex Keskitalon kanssa, jossa hän kertoo Overheadin vaiheista ja musiikista. Hieman turhana lisänä bonusmateriaalin joukkoon on päätynyt kappaleesta Butterfly´s Cry tehty video, joka vaikuttaa lähinnä kertakäyttöiseltä sisäpiirivitsiltä. Samanlaiseksi sisäpiirivitsiksi voidaan myös sanoa Live After Allin kantta, josta väkisinkin tulee mieleen Jethro Tullin keikkataltiointien kansikuvat. Veikkaanpa, että Alex Keskitalo hykertelee tyytyväisenä, kun joku Overheadiin perehtymätön musiikinkuluttaja nappaa Live After Allin mukaansa tutustumismielessä ja saa eteensä jotain aivan muuta kuin tyypillistä Tull-kopiointia.

Muuten Live After All tarjoaa hienoine lisineen (mm. 5.1- ja 2.0-miksaus) upean paketin Overheadin keikkakunnosta niin yhtyeen pitkäaikaisille ystäville kuin vasta-alkajille. Tällaisesta paketista monet nimekkäämmätkin yhtyeet voisivat olla syystäkin kateellisia.