Vuonna '98 perustettu The Project Hate MCMXCIX on saanut julki järjestyksessään kuudennen täyspitkänsä The Lustrate Process, joka pitää sisällään runsaan tunnin mitalta modernia, industrial -henkistä extreme metalia. Bändin jäsenillä on aiempaa ja/tai muualla tapahtuvaa osallistumista yhtyeissä kuten Entombed, Grave, Krux, Vicious Art, Torture Division, God Among Insects, Coldworker, Ruin, Axenstar ym., joten monenlaisten elementtien ja vaikuttimien uupumisesta ei tätä ruotalaisyhtyettä voine liioin syyttää. Siihen päälle vielä vierailevat tähdet (mm. Hail of Bullets, Asphyx, Pestilence, Amon Amarth, Scar Symmetry, King Diamond/Mercyful Fate jne.), niin siinäpä ollutkin yhteensä melkoinen kerho hämmentämässä kokonaisuutta kiekolle.

Kaikkiaan kyseessä on äänimaisemaltaan moderni, hiottu, teknisesti virheetön ja n. tuhannesta eri asiasta koottu tuotos, jossa yhdistyvät niin runtua läimivät riffittelyt, heleät naislaulut, uhoa huokuvat miesmurinat, brutaalimman suuntainen rytmipuoli kuin koneellisestikin luodut ulottuvuudet. Eri elementtejä ja monenkirjavaa sälää on pyritty saamaan kasaan niin hengästyttävän paljon ja niin monen ihmisen toimesta, että pistää väkisinkin mietityttämään, olisiko sittenkin kannattanut olla maltillisempi jälleen kerran, karsia mammuttitaudit helvettiin ja sulkea edes puolelta koko touhussa mukana olleista ovi/luuri jo kättelyssä.

Ei sillä, että tällainen materiaali olisi koskaan ollut edes lähelläkään omaa sydäntä, ja mikäpä toki siinä, jos yltiöpäisen "monipuolinen" metallinen ilmaisu jollekin kolahtaa, mutta allekirjoittaneelta alkaa hiljalleen hävitä ymmärrys tällaisten kaikenmaailman all-star -kokoonpanojen suhteen. Jotenkin vain tuntuu, että aletaan jo mennä täyslaidallisen mitalta itsetarkoituksellisuuksiin lukemattomien yhdisteltävien elementtien kanssa ja vielä perkeleenmoisen ihmisjoukon toimesta. Etenkään, jos lopputulos ei kuitenkaan ole erityisen erikoista, tarttumapintoja tarjoilevaa, mielenkiintoa herättävää saati mieleenjäävääkään oikein millään tasolla, herää pakostakin ajatus, että oliko nyt ihan tosissaan sen kaiken tohinan ja vaivan arvoista. Ylitse vetämisen ja lapasesta lähtemisen ilmapiiri kun paistaa hommasta läpi kauttaaltaan.

Jos toistakymmentä ihmistä vaikuttimineen, taustoineen ja ilmeisine ammattitaitoineen kaikkineen ei lopulta onnistu saamaan aikaiseksi kuin hiukan yli tunnin mitalta moneen tyylisuuntaan ja tunnelmaan samanaikaisesti säntäilevää, ikävän yksiulotteista, totaalisen hengetöntä ja aika hiton tyhjänpäiväistä korvasta sisään ja toisesta yhäti muuttumattomana häröpallona ulos sujahtavaa tusinajämää, ei maar vahvasti mene. Vielä kun promootion varsinaisina täppeinä tuntuisivat olevan lähinnä vain laaja osallistujien katras ja "kovat" yhtyeet suluissa jokaisen nimen perässä, niin **ttu morjens.