Heavy Lord, tuo suruisan ja hitaammassa keskitempossa kulkevan fuzz-doomin airut, tulee Hollannista. Bändi hoitaa lauluhommat sekä puhtain että örisevin äänensävyin, joista ensin mainittu ei sävyltään ole valitettavasti mieleeni. Vika voi toki olla myös miksauksessa, sillä osa puhtaista lauluista kuulostaa ohuilta, lättänöiltä ja hengittämättömiltä. Myös erot kliinien ja örinöiden välillä ovat turhan korostuneet. Musiikillisesti bändi voisi puolestaan olla tiukempikin, sillä paikoittain bändi hapuilee levyllä jonkin verran.

Pääosin tämä levy koostuu kasasta erinäköisiä raskaita riffejä, joista kuitenkin puuttuvat todelliset koukut, jotka tekisivät niistä muistettavia. Magician of Black Chaosissa pyrähdetään lyhyesti nopeamman poljennon puolelle, minkä pistin mielihyvällä merkille, mutta kyseistä teemaa ei kuitenkaan lopulta rakenneltu sen pidemmälle. Gods of Doomissa ensimmäinen parempi riffi heitetään kehiin vasta reilun kolmen minuutin kohdalla, mikä tekee kappaleesta kuitenkin levyn tähän asti parhaan. "Bonusraita" Get Down There You Bitch käynnistyy puolestaan yllättävästi, vähän kuin Mistress-biisi; nopealla, viiltävällä alulla, mutta ennen pitkää tämäkin kappale taantuu siihen samaan satunnaisten doom-riffien ja heikohkojen laulujen massamenoon. Biisin loppupuolella bändi löytää hihastaan jälleen hieman parempaa riffiä, jonka avulla tempoa ja tunnelmaa kohotetaankin hieman, mutta ainakin minusta tuntuu päätösraidan kohdalla jo siltä, että vain vähän on enää varsinaisesti pelastettavissa.

Levyn tuotanto ei ole mitenkään huippuluokkaa, mikä saattaa toki olla tarkoituksellistakin tietyn ug-uskottavuuden säilyttämiseksi. Siltikin levylle jää monessa suhteessa parantamisen varaa, ennen kaikkea laulun osalta, ja mukaan sietäisi tuoda myös lisää moninaisia melodioita ja käskeviä riffejä, jotka vangitsisivat kuuntelijan huomion.

____________________________________________________________________________________________

Heavy Lord comes from The Netherlands, playing dirgey, mid-tempo to slower doom with thick overtones of fuzz. The clean vocals don't sound as good as the harsher approach here, which is just a case of tone more than anything else. Perhaps it could be the mix also, but some of the clean vox sound thin, flat and lifeless and that said there is too large of a disparity between the clean vocals and the emphatic vocals. Musically the band could be a tad tighter, as parts here and there don't sound as though they are entirely played “in pocket.”

Mostly, this album is an amalgam of various heavy riffs, but they are missing the hooks within the riffs to make them unique and stand out. There is a brief respite with faster riff in Magician of Black Chaos that perked my ears for a moment, but that theme was not carried out further to make a difference. Actually, at over 3 minutes into Gods of Doom we get the first riff that stands out with more meat on the bone, making for the best song on this album so far also structurally speaking. “Bonus track” Get Down There You Bitch starts out rather surprisingly, akin to a Mistress track with a faster, screechy beginning before settling back down into much of the same as the rest of this album with random doom riffs and dragging vocals. At least toward the end of the song the band picks up speed with a better riff, but it's a case of too little too late as the overall feeling here is one of facelessness by and in large.

The production values here are not all that great, which might have been purposely engineered to sound this way for a more underground feel. That said, there is a lot of room for improvement, especially in terms of vocal approach, weeding in diverse melodies and creating more compelling riffs to draw in the listener.