|
1. Vagitus
2. Padecer Sólamente
3. Otoño
4. Nuestro Rio De Recuerdos
5. Estrofas A La Muerte
6. Amén
7. La Misma Historia
8. Aspid |
Karmivan kehnolla tuotannolla varustettua sekametelisoppaa näiden perulaisten täyspitkällä on, eipä voi muuta sanoa. Levy käynnistyy kappaleella Vagitus, joka aluksi antaa ymmärtää kyseessä olevan jonkinlainen intro, mutta osoittautuukin viisiminuuttiseksi instrumentaaliksi. Se, kuten koko levykin on varsin persoonallinen, enkä edes lähde arvailemaan poikain inspiraation lähteitä. Periaatteessa yhtyeen linjana on kai tehdä jonkin sortin tunnelmallista metallia miehekkäällä death metal -murinalla. Teoriaa tukevat hitaahko tempo, koskettimet ja silloin tällöin käytetty viulu. Kuitenkin mukana on myös ajoittain aivan erityylisiä elementtejä, jotka särähtelevät korvaan ikävästi, aivan kuin levyllä esiintyisi vähintään kaksi täysin eri orkesteria. Vaikka musiikki kärsiikin päämäärättömyyden meressä ajelehtimisesta, niin tunnustusta voi antaa ainakin riittävästä kunnianhimosta. Bändi ei missään nimessä ole aivan sitä tavallisinta polkua kulkemassa, mikä on yleensä positiivista. Jos kaikkein omituisimmat rönsyt saataisiin karistettua, soittotaidosta irrotettua hiukan enemmän ja saunditkin kohdalleen, niin voisin kuvitella Psicorragialla olevan vielä asiaa tunnelmametallin saralla. Nyt kuolevaisten intohimo roihuaa korkeintaan siellä kellaridemojen tasolla.
22.05.2003, Marko Saarinen |
|
