Ah, ahtaita aikoja, kun Viikatteen uutta sinkkua ei tulla näkemään cd-muodossa. Syynä tähän on, että cd-sinkkujen kysyntä on pudonnut bändin itsensä mukaan tänä päivänä lähelle nollaa. Niinpä sinkun saa kotiinsa ainoastaan seiskatuumaisena vinyylinä (700 kpl) tai vaihtoehtoisesti digitaalisena tiedostona. Arvostelijarassukoille sinkkubiisi sentään on poltettu, paketoitu ja postitettu ihan cd:nä, joskin siltäkin on jätettty pois vain seiskatuumaiselta löytyvä coverin cover eli Eläkeläisten Humppalaki (alunperin Judas Priestin Breaking the Law).

Itse sinkkubiisiä, Viinaa, tervaa ja hautaa, bändi on ehtinyt veivaamaan ainakin jo kesän iltamissa. Livenä kappaleen nyanssit eivät kuitenkaan ole tulleet esille niin vahvasti, mutta levyltä kuultaessa sitä istuu jälleen ihmettelemään, että mistä Kaarle nämä kaikki melodiansa oikein kaivaa. Myös Miitri Aaltosen työ nuppien takana tuottaa tällä kertaa kuultavampaa jälkeä kuin sinkkua edeltäneellä Kesävainaja EP:llä. Tuntuu, että Viikate on jälleen löytänyt uudenlaisen tason tuoda esille omaleimaista metallin ja rautalankamelodioiden sekoitustaan.

Monen mielestä kappale ei varmana tuo mitään ratkaisevan uutta Viikateen musiikkiin, mutta minkäs sille voi kun homma vaan toimii. Ehkä siksi biisi onkin erinomainen valinta juuri sinkuksi, sillä tulevalla pitkäsoitolla tullaan kuulemaan toistaiseksi pisimmät Viikate-siivut, joista toinen yltää kokonaisen kahdeksan minuutin mittaan. Sitä odotellessa viina, terva sekä hauta saavat vuorollaan yrittää pilkkoa suomalaista mielenmaisemaa vähemmän synkäksi.