Kun dvd-julkaisuja ei lasketa, niin edellisestä Judas Priest -livealbumista on jo sen verran aikaa, että sillä lauloi Tim "Ripper" Owens. Niinpä Sony Musicilla onkin päätetty julkaista livekooste A Touch Of Evil - Live, joka on koottu Rob Halfordin paluun ja sitä myötä Priestin ylösnousemuksen jälkeisten albumien Angel of Retribution ja Nostradamus kiertueilta vuosien 2005-2008 aikana.

Yksilevyisenä hieman tyngältä vaikuttava livealbumi ei olisi muuten mitenkään merkittävä, jos edes julkaisemisen arvoinen, mutta sepä sisältääkin ainoastaan kappaleita, joista ei aikaisempaa taltiointia Priest-livealbumeilla ole ollut. Ja koska A Touch Of Evil - Live on todellakin kooste, edes fanit eivät pääse marisemaan biisivalinnoista.

Musiikkia sen ihmeemmin kommentoimatta, Priest on Priest. Bändi soi kuten kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voi soida: sielukkaasti, tanakasti ja uskottavammin kuin kukaan muu - kaikki aikalaisensa mukaanlukien. Levyn orgaaniset soundit ovat täyttä rautaa; paljon mieluummin niitä kuuntelee kuin useimpien tämän päivän puhkipuleerattujen studiokiekkojen triggerihelvettejä ja kirurgin tarkkuudella soivia riffittelyjä.

Halfordin ääni ei kappaleiden korkeimmissa kohdissa ole nuoruuden päivien veroisessa iskussa, mutta hyvin Nahka-Rob minusta vanhaksi äijäksi laulaa ja mikä tärkeintä, mies ei jätä epäilystäkään, etteikö koko sielunsa olisi laulamisessa täysillä mukana. Parhaiten Metal Godin ääni toki toimii levyn matalammissa kappaleissa, kuten Angel Of Retributionin avausralli Judas Risingissa ja viimeisimmän Nostradamuksen Messenger Of Deathissa ja Prophecyssa. Kimakammat Beyond The Realms Of Death, Touch Of Evil ja suorastaan falski Painkiller eivät sen sijaan irtoa kuten kuuluisi... mutta eipähän ole kuulijallakaan syytä epäillä ylettömästi studiomagiaakaan käytetyn.

Minkälaista arvoasanaa sitä sitten pitäisi antaa kiekolle jossa ei olle kuin hyviä ja erittäin hyviä biisejä ja joka tallentaa kokolailla rehellisen tuntuisesti yhden kaikkien aikojen hienoimman yhtyeen viimeaikaisen tilan pienine kauneusvirheineenkin? Vaikka sitä kuinka teeskentelisi kovapintaista kyynikkoa ja olisi tuomitsevinaan yksilevyisen liven torsona julkaisuna, pirun vaikeaahan A Touch Of Evil - Livestä on olla pitämättäkään, se kun kykenee vangitsemaan Judas Priestin olemuksen ja sehän on aikalailla sama asia kuin koko heavy metalin olemus.