|
01. Introduction
02. Life After Life
03. Illusions
04. Carry On
05. Master Of My Mind
06. Universe
07. Face The King
08. Fantasy
09. Vengeance
10. Mankind
11. Reflections Of Mine
|
Kolmannella levyllään Insania tarjoilee (jälleen) tunnin paketin iloisen harmitonta ruotsipoweria - lähimmät vertailukohteet lienee samasta maasta ponnistavat Nostredameus, Dragonland, Nocturnal Rites ym. kaltaisensa, mutta Insania kallistuu hieman enemmän 80-luvun vaalimisen puoleen ja Helloween-tyylistä tilutusta riittääkin, peräti itsensä Roland Grapown (Masterplan) vieraillessa levyllä. Myös n. puolikkaan bändin entisen kotimaan puoleen käännytään paikoitellen, mm. pitkät kitara/kosketinsoolot henkivät Stratovariusta, vaikkakin ovat hiukan tylsempää kuultavaa – harmi kyllä, edellisen levyn ”Sunrise In Riverland”:n kaltainen suomitunnelmointi (esim. hieno ”Finlandia”-intro ja Satumaa-iskelmän lainasävelet) on tällä kertaa unhoitettu. Levyn äänimaisemista vastaa tuttuun tapaan Finnvox studio ja Karmila & co., joten puhtoisesta soundista voi olla varma – toisaalta yllätyksiä ei juuri ole luvassa, vaan levy on kauttaaltaan aika kevyen ja pehmeän kuuloinen. Mahtipontisuuteen pyritään hetkittäin biisissä ”Universe”, joka yhdistelee näppärästi lähes kaikki power metallin kliseet: vetävä, riittävän yksinkertainen melodia; kimeästi laulettu ja taustakuoroilla vahvistettu kertosäe; ripaus sinfonisuutta; runsaasti kitarajammailua; (kuvitellun yleisön) laulatusta ja vielä kaiken huipuksi Rhapsody-mielikuvillaan hauskuuttavat latinaksi laulavat mieskuorot - mutta sittenkin biisin loppupuolen ”jau”-huudahdus kruunaa tekeleen lopullisesti ja jättää hymyn korviin! Insanian uusi laulaja Ola Halén on teknisesti tasokas, mutta samalla hyvin tyypillisen power-äänen omaava kaveri (eikä eroa kovin paljoa edeltäjästään) - vaan on silti ehdottomasti nostettava hattua miehen hyvästä yrityksestä päästä Kiskemäisiin korkeuksiin! Insania on helppoa kuunneltavaa, sillä se kuulostaa jo valmiiksi niin kovin tutulta – ehkä liiankin... Fantasian kappaleet kyllä kantavat, mutta ne lopulliset koukut ja iskevyys tuntuvat vielä puuttuvan kertosäkeistä, jonka lisäksi biiseissä on aavistus venytyksen makua. Vähemmän nirsolle voimahevifanille levy on kuitenkin ilman muuta tutustumisen arvoinen ja monta iloista hetkeä tarjoava.
21.05.2003, Anne Tulokas |
|
