Lokerointikäsite "avantgarde black metal" herättää yleensä reaktioita horjumattomasta ylistyksestä "kuulematta paskaa" -tyyliseen tuomitsemiseen; eikä ihme, sillä mahtuuhan tuon epämääräisen new age black metal -määritelmän alle jos jonkinlaista hiihtäjää, suksin tai ilman. Tähtikaartimainen <code> kuuluu tähän avantgardistiseen taidemetalliryhmittymään, joka pujottelee musiikillaan yhtä lailla niin black metalin rajoilla kuin tunnelmallisemman fiilistelyosaston puolellakin.

Rehellisyyden nimissä on oikeastaan tehtävä selväksi, ettei Resplendent Grotesque ensisijaisesti ole black metal -levytys, vaan enemmänkin jonkinlainen progressiivinen metallilevytys, jossa black metal hoitaa sivunäyttelijän roolityön. Ved Buens Enden, Arcturusin ja muiden vastaavien yhtyeiden materiaalit tuntevat lienevät <code>:n kohdalla kuin kotonaan ja rohkenisin vahvasti veikata, että edellä mainittujen artistien levyistä pitävät myös löytävät <code>:sta mahdollisen uuden fanituskohteen.

Käytännössä Resplendent Grotesque jakaa jo pelkästään allekirjoittaneen mielipiteitä rankasti erilleen. Vahvimmillaan biisit ovat kohtuullisen rujoakin rässähtävää black metalia riffiensä ja rääkynöidensä kanssa, ja vastavuoroisesti mennään hyvin herkällä linjalla puhtoisten laulujen loisteessa, särökitaroiden poissaollessa ja metallin käytännössä uupuen biiseistä kokonaan. Erillään nämä jutut toimisivat varmasti paremmin, mutta näin väkisin yhteen naitettuna homma tuntuu kärjistetysti sanoen vastenmieliseltä.

Makuasioista voi kiistellä maailman tappiin asti, joten lopullisen arvosanan voi ottaa niin sanotusti lusikallisella suolaa ja ruuvata sitä omien makumääritelmien mukaan pari pykälää ylös tai alas, riippuen pitkälti siitä miten hyvin kestää levyn ylisuoritetut puhtaat poikamaiset laulut tai miten paljon saa irti bändin progejäätä kokeilevasta soitannasta.

Soundeiltaan levy kuitenkin on yllättävänkin hyvää jälkeä, etenkin kun huomioi tyylistä toiseen soutamisen puolituntisen tuotoksen sisällä. Kitarat onnistuvat kuulostamaan hyviltä kaikissa esitetyissä muodoissaan, eikä viimoisen päälle selkeistä rummuistakaan kehtaa valittaa. Niin ikään laulupuolen kärhäkät ärinät ovat kohtuullisen hyvää jälkeä ja sujuuhan tuo puhdas laulanta ainakin teknisesti hyvin. Henkilökohtaisesti vaan mykistäisin tuon ja ottaisin vastaavat kohdat vaikka puhtaasti instrumentaalina mielummin.

Resplendent Grotesque on teoksena yhtä aikaa sekä onnistunut, että epäonnistunut. Yksittäisinä hetkinä bändi suorastaan loistaa, monellakin tasolla, mutta kaikessa vaihtelevuudessaan ja tyylirikkonaisuudessaan minun on vaikea kehua ja ylistää <code>:n tekemiä valintoja ja ratkaisuja. Avantgaristit, ottakaa toki levy haltuunne, mutta meille muille suosittelen korkeintaan varovaista tutustumista tähän epämääräiseen musikaaliseen mutanttiin.