Helrunarin alun perin vuonna 2003 julkaistu omakustannedebyytti menee ylväästi metsään - onneksi lähinnä kuvaannollisesti. Vaikka yhtyeen ensilevytyksellä sävelet metsäisen pagan/black metalin suhteen ovatkin tavanomaisuuteen asti selvät, on Grátrin uudelleenjulkaisu mielestäni perusteltu. Grátr on nimittäin selkeästi Helrunarin vimmaisin ja vitaalein levytys. Sen eeppisyys ei ole anteeksipyytelevää, eivätkä sen rakenteet tylsyyteen asti mietittyjä tai taiteellisella kunnianhimolla perustellun monotonisia. Grátr etenee intuition varassa, vaikka intuition ilmenemismuodot levyllä paikoin kieltämättä ulkoa opituilta vaikuttavatkin.

Grátr on miellyttävimmillään perushyvää luontohenkistä black metalia, joka tuo mieleen niin tyylin kantaisät kuin Helrunarin lafkakumppanit Empyriumista Dornenreichiin. Parhaimmillaankin saksalaisbändi jää genressä valitettavasti lähinnä perusduunarin asemaan, joka tekee työnsä hyvin muiden luomaa tyyliä jäljitellen ja hieman pelkistäen. Paikoin levyllä käytetyt puhtaat hoilaukset - kuten myös suden ulvonta -samplet -  tuovat kiekolle kieltämättä 90-luvulle ominaista, aavistuksen köpöistä mutta hellyyttävää tunnelmaa, jota tasapainotetaan esimerkiksi kitaramelodioiltaan hivenen Bathory-henkisessä Raune mit der Tiefessä suoraviivaisella black metal -ärhäköinnillä.

Itseeni yhtye kuitenkin vetoaa parhaiten juuri suoraviivaisimmillaan, vaikka tällöin bändin musiikista onkin melko vaikea löytää yhtään mitään sellaista, mikä tekisi siitä juuri Helrunarin omaa. Etsiessään omaa ääntään folk-henkisistä melodioista tai patarummuilla ryyditetystä nuotiopiiritunnelmoinnista Helrunar kuulostaa Grátrilla vielä demobändiltä, kun taas black metalin universaali - tai pitäisikö sanoa skandinaavinen - ääni kaikuu levyltä jo kohtalaisen vakuuttavana. Esimerkiksi Seelenwinterin ja nimiraidan eeppisen ylväät ja kipakat riffit ovat hyvä osoitus bändin kyvykkyydestä. Pakanahenkisen black metalin ystäville tarjolla on siis varmasti Grátria huonompiakin ostoskohteita, mutta Helrunarille itselleen tämä uudelleenjulkaisu taitaa lähinnä ostaa aikaa uuden materiaalin säveltämiseen yhden bändin perustajäsenistä jätettyä bändin viime vuoden puolella.