Vaikka ikää puolalaisella Cryptic Talesilla on tätä nykyä jo parin vuosikymmenen verran, ei bändin tunnettavuus ole sieltä kirkkaimmasta päästä. Eikä ihme, lopettihan bändi toimintansa touhunsa muutamaksi vuodeksi kokonaan. Viime vuonna yhtye teki kuitenkin paluun tällä neljännellä kokopitkällä levytyksellään ja nyt samainen kiekko on saanut myös uusintajulkaisun Crash Musicin toimesta.

VII Dogmata of Mercy edustaa levynä tyylilajia melodinen ja niin sanotusti sinfoninen black/death metal. Toisin sanoen, koskettimia tarjoillaan reilusti tunnelman rakentamiseksi itse vauhdikkaan rumputykityksen ja melodisten kitarariffien rinnalle. Näin helppona vertauksena kyseessä on kuin b-luokan versio Dimmu Borgirista tai Emperorista, mutta asteella enemmän death metalia sisältäen.

Biisimateriaali on tasalaatuista ja tavallaan helppoa kuultavaa. Itse hyvät biisit vaan puuttuvat ja lopputulos kuulostaa juuri sellaiselta mitä voisi olettaa norjalaisskeneä fanittavilta teineiltä ensilevynsä myötä. Niin, tätä ei todellakaan uskoisi parikymmenvuotiaaksi bändiksi, jolla julkaisuja on plakkarissa kolmannestusina. No, ainakin soitto sujuu hyvin ja onhan sovituksiakin hieman mietitty. Valitettavaa vain, että riffeissä olisi niin paljon parantamisen varaa ennen kuin näitä voisi rehellisesti kehua.

Tuotantopuoli onkin sitten täyteen ahdettua siinä määrin, että hiki tulee melkein pelkästään levyä kuuntelemalla. Rummut jytisevät päällä sen verran tuhdisti, että pienoinen kevennys perkussiotaakkaan ei olisi lainkaan pahitteeksi. Muutenkin tummasävyinen ja tukahduttava jälki on raskasta kuultavaa, joskaan ei kuitenkaan siinä positiivisessa mielessä, että kitarat vastaisivat sen raskaudesta ja teräksisyydestä. Laulupuolella tarjotaan vastapainoiseksi kähisevää rääkynän ja örinän vastapainoa, joka ei ole maittavaa oikein kummallakaan saralla.

Ei VII Dogmata of Mercy kuitenkaan ole mikään järisyttävän huono levy, ainoastaan keskinkertainen platta omassa tyylilajissaan, joka ei ole saanut positiivista tukea soundimaailmaltaan. Genren äärimmäisille faneille levy voi olla jopa positiivinen tuttavuus, joten rohkeasti vaan tutustumaan, mutta muille suosittelisin tervettä välimatkaa ihan suosiolla.