Magnumin neljästoista studioalbumi on saanut melko innostuneen vastaanoton alan piireissä, eikä sitä käykään kieltäminen, että ikämiessarjassa bändi on kärkikastia. Jo vuonna 1972 perustetun birminghamilais-lähtöisen ryhmän vuosirenkaat kylläkin kuuluvat, sillä kitaristi Tony Clarkinin sorvaamat kappaleet ovat jo vuosia olleet korkeintaan keskitempoisia, mikä tekee albumikokonaisuuksista hieman uneliaita. Välillä onkin vaikea uskoa, että kyseessä on sama porukka, joka teki esimerkiksi Just Like An Arrow’n, Vigilanten ja Pray For The Dayn.

Moni veteraaniyhtye on saanut lisävirtaa uudesta rumpalista, joten ehkä kioskin takana nykyään istuva ex-Thunder Harry James pitäisi korvata jollain vetreämmällä kolistelijalla. Muuten bändin peruselementit eli Mark Stanwayn tyylitajuinen kosketintyöskentely sekä Bob Catleyn aina optimistisen kuuloiset vokaalit ovat tallella. Stanwayn panos tosin menee tällä levyllä turhan usein pelkäksi pianolla komppaamiseksi.

Tunnin kestoinen Into The Valley Of The Moonking ei todellakaan ole mikään illanistujaislevy, mutta kun haluat rauhallista taustamusiikkia vaikka kirjan lukemiseen tai ihan vain nukahtamiseen, se on passeli valinta. Itse kyllä toivoisin Magnumilta välillä jotain muutakin eli myös voimasointuista, sulavaa melodista hard rockia pelkän tunnelmoinnin sijaan.