-->
Kansitaide Viima
Kahden kuun sirpit
CD
[ Viima Records ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Autio pelto
02. Unohtunut
03. Sukellus
04. Kahden kuun sirpit

Miehistönvaihdokset ovat selvästi olleet Viimalle hyväksi. Toisella pitkäsoitollaan kotimaamme harvalukuisiin progebändeihin lukeutuva turkulaisvahvistus esittelee kaksi uutta jäsentä, joiden panos yhtyeen musiikillisen kehityksen kannalta on huomattava. Sen lisäksi, että uusina jäseninä mukaan liittyneet Hannu Hiltula ja Mikko Väärälä ovat tehneet Viiman soinnista entistä rikkaamman, vastaavat he myös suurelta osin uuden kiekon sävellyksistä.

Kakkoslevyllään Kahden kuun sirpit Viimasta on kypsynyt entistä tiiviimpi ryhmä, jonka sävellyksistä monet nimekkäämmät ulkomaalaiset progressiivisen rockin kärkinimet voisivat olla syystäkin kateellisia. Naissolistin vaihtuminen mieslaulajaan on selvästi tehnyt terää yhtyeelle, vaikka Viima onkin edelleen vahvimmillaan ajattomalta kuulostavissa instrumentaaliteemoissaan.

Uuno Kailaan teksteille on annettu aiemminkin musiikillisia muotoja, jotka useimmiten ovat taipuneet rujojen ja synkkien sävyjen peittämiksi. Synkistelevän muodon sijaan Hiltula on säveltänyt Kailaan runosta Autio pelto ilmavasti polveilevan avauskappaleen, joka henkii yhtä paljon 1970-luvun puolivälin Jethro Tullia kuin Kerkko Koskisen sävellyksiä. Kappaleessa Unohtunut Hiltula on antanut musiikilliset kasvot Aaro Hellaakosken tekstille, joka on puettu yhtäaikaisesti kaihoaviin, mutta majesteettisiin melodioihin. Hienoja kosketinkerroksia sisältävä kappale vie kuulijan mielikuvissaan veden äärelle, jossa rantaan pyyhkiytyviä aaltoja seuraa säälimättömästi riepotteleva myrsky. Kiekon kohokohdaksi nousevalla Unohtuneella on läsnä vahva Canterbury-henki, jota Mikko Uusi-Oukari tasapainottaa hienosti Steve Hackettilta ja Andy Latimerilta kuulostavilla kitaralinjoillaan.

Levyn nimikappale, josta vastaa Mikko Väärälä, on epäilemättä kiekon kunnianhimoisin teos. Lähes 23-minuuttiseksi eepokseksi yltyvä Kahden kuun sirpit on tyylikkäästi toteutettu kappale, jonka tekstit käsittelevät niin Turun historiaa kuin kappaleen tekijän omaa elämää. Vaikka kappaleen alussa Watcher Of The Skiesin hengessä kaiuttimista pauhaava Mellotron-jylinä antaisi ennakko-odotuksia genesismäisestä sinfoprogeilusta, rönsyilee seitsemään osaan jaettu teos moniin suuntiin, kattaen ilmaisukeinot mahtipontisista teemoista Pink Floydin ja Bo Hanssonin hengessä soivaan fiilistelyyn. Teoksessa on upea unenomainen tunnelma, jossa yhtye on käyttänyt perinteisestä progesta poikkeavia sovitusratkaisuja. Oman lisävärinsä kappaleeseen tuo vaikuttavasti soiva jousikvartetti, joka lisää sävellyksen dramatiikkaa entisestään.

Vaikka Hiltula ja Väärälä kuljettavat viestikapulaa kakkoslevyn pääsäveltäjinä, pääsee yhtyeen toinen perustajajäsen Mikko Uusi-Oukari loistamaan instrumentaalikappaleen Sukellus tekijänä. Pekka Pohjolan korpisinfonioita henkivä Sukellus on veikeiden puhallin- ja kosketinsoundien värittämä teos, josta myös löytyy tilaa improvisoinneille, kunnes kappale kulkeutuu loppua kohden hackettmaisen tyylittelyn pariin.

Siinä missä monet nykyisistä progebändeistä ahtavat levynsä täyteen materiaalia, joka aikoinaan veisi kahden vinyylin verran tilaa, on Viima pitäytynyt tekemään toisesta pitkäsoitostaan perinteikkään kolmevarttisen. Perinteikkääseen mittaan puristettua kiekkoa jaksaakin kuunnella huomattavasti mieluummin kuin puolivillaisilla ideoilla pitkitettyjä mammuttijulkaisuja. Lopputuloksena on syntynyt hieno progelevy, joka onnistuu kuljettamaan kuulijansa ajattomaan paikkaan. Aivan kuten ne parhaimmat progeklassikot sieltä 35 vuoden takaa.



23.06.2009, Kalevi Heino
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Ajatuksia maailman laidalta
Ajatuksia maailman laidalta
[ CD ]
http://www.viima.org/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2937
Palaa »
 
Bookmark and Share