Vanhimpaan grindisukupolveen kuuluva Phobia ei antaudu rollaattorien vietäväksi vaan jatkaa vahvaa käännytystyötä nihilistisen grindcoren saralla ikätoveriensa Napalm Deathin ja Extreme Noise Terrorin tavoin. Tosin tämä jenkkinimi on näihin kahteen brittiin verrattuna nuorukainen – perustettu ”vasta” vuonna 1990 – mutta itse musiikki on sataprosenttista vanhan liiton räkäistä rypistelyä.

Palasia HC punkista, crustista, death metalista ja grindcoresta yhteen niittaava 22 Acts of Random Violence ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti tuhlaile sekunteja biiseissään vaan iskee nimensä mukaisesti joskus irrationaalisiakin murjaisuja. On ilahduttavaa kuitenkin huomata, että Phobia ei luota sokeasti vauhdin hurmaan, vaan levy päästelee pitkiä pätkiä d-beatin ja muutenkin hitaamman tavaran kanssa – tästä suuri kiitos Exhumedissakin paukuttaneen Danny Walkerin rumputyöskentellylle. Täyttä glooriaa 22 Acts of Random Violence ei ole, mutta sävellyskynän osittaisen tylsyyden yhtye korvaa romuluisella soitollaan ja tuotannolla, jossa ei liikoja ole lähdetty särmiä hiomaan. Lauluissa taas punk-henki vahvistuu Shane McLachlanin päästellessä korisevaa huutoa crust-fiiliksissä.

Jos tämän päivän grindissä suositaan ilkeänvärikkäitä yksityiskohtia, musiikillisia irtiottoja ja sliipatumpaa menoa, on Phobia selkeästi mustavalkoinen, perinteinen ja haisevalla tavalla ronski. Tsekkaa vaikka dynaaminen Continue Insane tai silkkaa punkia olevat Beer, Bitches and Bullets ja Depression Is a Killer ja tee omat johtopäätöksesi.