Black/thrash-legenda Nifelheimin kakkoslevy on kuin kehittyneempää jatkoa orkesterin samalla nimellä julkaistulle debyyttialbumille, joka alkujaan ilmestyi kolmisen vuotta tämän kakkoslevyn seuraajana. Kaoottinen, nopeatempoinen ja räkäinen Nifelheim loi pohjatyön, josta Devil's Force laajensi katsontakantaa melodisemmalle, entistä heavy metal -vetoisemmalle uralle, mutta kuitenkaan juuriaan unohtamatta. Nyt, ykköslevyn lailla, on Devil's Force saanut uusintajulkaisunsa yhdellä bonusraidalla varustettuna.

Niin lähellä ovat levyt tyylillisesti toisiaan, että bändin tunnistaa totta vieköön samaksi ja aggressiivisuus, suorapuheisuus ja rosoisuus ovat samalla tavalla läsnä kummankin kiekon tapauksessa. Makuasioista voi aina kiistellä, mutta se mikä DF:sta tekee debyyttiä paremmin toimivan kokonaisuuden, on juurikin levyn melodisempi, tarttuvampi ja hiotumpi anti. Biiseissä on vihamielisyydestä, alkukantaisuudesta ja barbaarisuudesta huolimatta entistä enemmän tunnetta ja vaikka kohkaus onkin yhä läsnä, on siinä astetta enemmän niin sanotusti järkeä. Kappalekokonaisuudet toimivat, sanalla sanoen, aiempaa paremmin.

Viheliäinen black/thrash metal sai Devil's Forcessa osakseen myöskin paremmat soundit. Kitarat ja rummut erottuvat aiempaa paremmin ja niissä on myöskin metallisempi, energisempi ja selkeämpi soundi. Puhtoista kamaa epäilevät huomaavat olevansa väärässä tuotannon suhteen, sillä vaikka ruuvia onkin kiristetty ja kromia lisätty, ei tätäkään levyä täysin törkyttömäksi voi sanoa. Balanssi on kuitenkin entistä paremmassa kuosissa ja lopputulos miellyttää korvaa. Laulupuolen raspinen rääkynä on tallella ja hyvä niin.

Devil's Force on menevä ja kiihkeä levy, mutta kuten koko bändin tarjonta kautta linjan, mielipiteitä jakava. Jos orkesterin tuotanto on muilta osin kolahtanut, on DF toki perehtymisen arvoinen ja miksei myös hyvä ensikosketus tämän rosvojoukon uraan. Ei ehkä yhtyeen parhautta, mutta onnistunut levytys kuitenkin.