Comebackin pari vuotta sitten tehnyt Unanimated on saanut kaksi ensimmäistä levyään ulos myös uusintajulkaisuina, bonuksina varusteltuna totta kai, juhlistamaan bändin paluun myötä julkaistua kolmoslevyä. Regain Records onkin tehnyt ilmeisen hyvää työtä bändin kanssa, sillä tämän aliarvostetun yhtyeen kohdalla näkyvyyteen satsaaminen on vain hyvä idea, etenkin kun sekä vanha laatu on edelleen toimivaa ja uusikin levy osoittautui varsin hyväksi tekeleeksi.

Alkujaan vuonna 1995 päivänvalon nähnyt Ancient God of Evil on mielestäni bändin tähän asti ilmestyneistä julkaisuista se kaikkein paras teos ja samalla oman alagenrensä merkkipaluuteos, varjoon jääneestä asemastaan huolimatta. Vaikka orkestrin uutukainen on jossain mielessä astetta hiotumpi ja kypsyneempi teos, on AGoEssa jotain niin perinteistä, niin 90-lukulaista ja niin taidokasta tasapainottelua, että levy toimii monen vuoden kuuntelutauon jälkeen kuin koskaan ei olisi taukoa ollutkaan. Pitää vain kysyä itseltään miten tästä levystä joskus on saattanut edes aivoharhassaan luopua.

Tyylilajinsa puolesta levy liikkuu jossain debyyttilevy In the Forest of the Dreaming Deadin ja kolmoslevy In the Light of Darknessin välimaastossa, toisin sanoen melodisen death ja black metalin pyörteissä, mutta astetta enemmän death metaliin kallellaan. Riffit ovat esikoislevyyn nähden pari astetta tarttuvampia, melodiat tiukempia ja tunnelmapuoli syntikoita myöden vahvempaa. Kokonaisuus on käytännössä melkoinen hittikimara, josta ei heikkoja lenkkejä löydä ja jopa bonusraitana oleva Storms from the Skies of Grief sekä lyhyt Outro-raita ovat täyttä rautaa. Näin hyvää melodista death metalia black metal -vivahtein löytyy vain harvoin, hyvin harvoin.

Ajan hammas ei ole myöskään purrut soundeihin, sillä kiekon rosoinen, mutta maistuvan selkeä tuotanto toimii biisikokonaisuuden kanssa likimain täydellisesti. Kitaroissa on selkeä 90-luvun tyypillinen ruotsalaisvivahde, mutta sitä tuskin voi pitää huonona puolena millään mittarilla. Rummut tykittävät messevästi, eikä ylikliinisestä nykysoundista ole tietoakaan. Niin ikään bändin ärähtävä karjunan ja rääkkynän sekoitus toimii komeasti.

Myönnetään, että olin hieman epäluuloinen miten tämä oman aikansa "tavanomaisuus" toimisi enää nykypäivänä, mutta kuten niin moni asia näyttäytyy toisin jälkikäteen katseltuna, on hienoa huomata, että Ancient God of Evil potkii yhä ja on kaikkea muuta kuin tavanomainen kiekko. Ehkä orkesteri jäi aikanaan liikaa muiden jalkoihin, mutta toivotaan, että jälkikäteen tätäkin erinomaisuutta osataan arvostaa uusin korvin ja silmin.