Brittiläistä Trigger The Bloodshediä hypetetään levy-yhtiön flyerissa seuraavaksi extreme-deathmetallin pelastajaksi. Yhtyeen kakkoslevy, The Great Depression, on kyllä ulkoisilta seikoiltaan enemmän kuin kunnossa tukeakseen moisia väitteitä. Soittotaitoa nimittäin riittää enemmän kuin keskivertotaajaman kansanopistossa, ja soundit ovat perhanan hyvät.

Ja ei tässä oikeastaan voi pahoja mutta-lauseitakaan heittää. Sillä hypettävän pressitiedotteen lisäksi Trigger The Bloodshed onnistuu viihdyttämään paatunuttakin ja jo hieman kyynisesti nykydeathiin suhtautuvaa kuulijaa (eli allekirjoittanutta).

Alkuun The Great Depression kuulostaa samalta pikakilinältä kuin monet muutkin extreme-kollegansa. Mutta silti rivakan rouhinnan joukosta erottuu sen verran paljon piilokoukkuja, että jokin tässä vain viehättää, sillä The Great Depression on kokonaisuutena kohtalaisen mukiinmenevä kokonaisuus.

Vaikka The Great Depression onkin päänmitalla keskiverron DM-poljennon yläpuolella, se ei silti välty kaikilta sudenkuopilta. Pikadödölle tyypillisesti yhtye iskee kirkkaimman osaamisensa tiskiin levyn alkupuolella, joten viimeisen kahden biisin aikana huomaa miettivänsä, että eikös tämä jo kuultu. Ei ehkä hyvä, kun levyllä on kuitenkin mittaa vain 34 minuuttia.

Silti pienestä perseen puutumisesta huolimatta levy on sen verran mielenkiintoinen kokemus, että Trigger The Bloodshedin nimi kannattaa painaa mieleen. Tästä saattaa vielä tulla jotain.