Ruotsalaisen Loch Vostokin kolmas pitkäsoitto Reveal No Secrets ei liiemmin poikkea yhtyeen aiemmasta linjasta. Yhtye jatkaa edelleen Children Of Bodomin tyyppisen kuolonkohkauksen ja keskinkertaisen, mutta melodisen progemetallin muodostamassa välimaatossa. Edellisen levyn tavoin myös uutukainen edustaa progemetallibändien suosimia konseptilevyjä. Tällä kertaa sarjamurhaajateemasta on tosin siirrytty konseptiin, joka käsittelee vapauden katoamista nyky-yhteiskunnassa. Eroa aiempaan tuotantoon löytyy tuotantopuolen tason lievässä nousussa, mikä tekee Reveal No Secretsistä edellisiä kiekkoja miellyttävämpää kuunneltavaa.

Toisaalta määritelmä miellyttävämmästä kuunneltavasta on hyvin käsitteellinen. Loch Vostok ei vieläkään ole päässyt eroon sitä vaivaavasta sekavasta epäyhtenäisyydestä, joka tuntuu nykivän yhtyeen musiikkia useisiin eri suuntiin. Pätevämmän solistin luotsaamana Loch Vostok saattaisi kyetä pitämään eri tyyleihin karkailevien kappaleidensa langat tiukasti hyppysissään. Nyt se ei oikein kykene päättämään haluaisiko se olla Children Of Bodom vai King Diamond, vai astuisiko se Pain Of Salvationin reviirille. Musiikillisessa mielessä yhtyeellä on runsaasti potentiaalia, mutta Loch Vostokia luotsaavasta Teddy Mölleristä ei vain ole uskottavaksi laulajaksi. Hänen örinälaulantansa jättää kuulijan lähinnä kylmäksi, eikä perinteisemmällä kieunnalla lauletut osuudetkaan liiemmin jaksa vakuuttaa.

Yhtyeen kekseliäisyyttä sen sijaan ei ole kiistäminen. Rankemman ja mutkikkaamman soiton vastapainoksi kappaleista löytyy runsaasti melodisia koukkuja, jotka erottavat Loch Vostokin tasapaksusta metallilaumasta. Soitto säilyttää intensiivisyytensä ja eri tyyleissä poukkoilu tekee musiikista yllätyksellistä, mutta myös äärimmäisen levotonta ja sekavaa kuunneltavaa. Tavaramerkkinsä kullakin.