Lunar Pathia kuunnellessa mieleen juolahtaa väkisinkin kysymys kuinka paljon Suomesta löytyy valmiita bändejä, joilla ei ole levytyssopimusta. Toistaiseksi omakustanne-ep:itä julkaissut porvoolaiskvintetti on julkaisuillaan erottunut muista kotimaisista melodisen metallin tahkojista paitsi voimakasäänisen naissolistinsa myös selkeän visionsa ansiosta.

Tuorein Broken World -ep tarjoaa tasaisen varmaa jatkoa edellisille minijulkaisuille. Varmasta otteesta huolimatta ep:n räväkkä nimikappale edustaa paradoksaalisesti julkaisun heikointa antia. Tavanomaiseen metallisointukulkuun pohjautuva kappale lyö kuitenkin kuulijansa ällikältä siinä mielessä, että sen riisuttu rakenne antaisi kuulijan olettaa enemmänkin olevan tarjolla. Poikkeuksellisesti kappaleen kertosäe kulkee saman sointupohjan päällä kuin laulusäkeistöt, ja vasta kun kertosäkeen jälkeinen riffi käynnistyy, kuulija huomaa jälkijunassa kertosäkeen jo menneen. Kekseliästä!

Jos Broken World ei nouse kappaleena kuin Lunar Pathin tähänastisen tuotannon keskitasolle, ei loppumateriaali ep:llä tuota pettymystä. Keinuvan kelttipoljennon siivittämässä Paper Dovessa yhtye on parhaimmillaan. Raikkaasti soivassa kappaleessa on yhtä aikaa kaihoisa, mutta voimakas tunnelma, jollaisen luominen on harvinaislaatuista. Samaa voi sanoa myös slovarista Now I Know. Ep:n päättävä Too Late To Say Goodbye tuntuu alkaessaan raskaan junnaavalta, mutta lähtee hienosti lentoon kertosäkeen alkaessa.

Enpä yhtään ihmettelisi, jos seuraavalla kerralla asiaan palattaessa Lunar Pathin seuraava julkaisu tulisi arvioitavaksi jonakin muuna kuin omakustanteena.