Ruotsi, tuo luvattu nopeatempoisen ja melodisen black metalin maa, on jälleen kerran synnyttänyt yhden perijän lisää runsaaseen lapsikatraaseensa. Palttiarallaa kolmen vuoden iässä taapertava Vanmakt julkaisi vajaa pari vuotta sitten debyyttialbuminsa, ja vaikka levytys oli sinänsä ihan kelpoa ja mukiinmenevää kamaa, ei omaperäisyydestä pahemmin pisteitä ropissut.

Ad Luciferi Regnum jatkaa samaa linjaa, mutta osa edellisestä viehätyksestä on pudonnut jo nyt pois. 50-minuuttinen tuotos on edelleen täynnä melodista black metalia ja pääosin hyvin suoraviivaisesti ja nopeatempoisesti puskettuna. Yllätyksiä ei juuri tarjota, kuin korkeintaan hienoisten naislaulukohtien muodossa ja nekin tuntuvat biiseissä lähinnä täysin turhilta lisäyksiltä. Muutoin materiaali on lähinnä Dark Funeralin ja The Abyssin mieleentuovaa paahtoa, tylsästi ja itseään toistaen.

Soundeiltaan levy on viiltävän selkeää, mutta samalla pirullisen kliinistä ja steriiliä kuultavaa. Rummut käyvät paikoin kuin rumpukone ylikierroksilla ja analogisuus miltei loistaa poissaolollaan. Kitarat ovat erottuvat ja tarkasti soivat, mutta samalla hieman turhankin ohuet. Laulupuolen rääkynä on mukavan aggressiivista ja päällekäyvää, mutta muuten toki tuikitavallista omassa genressään.

Vanmakt on hyvin tehtyä ja huolellista jälkeä, mutta se ei valitettavasti sytytä tai innosta millään tunnetasolla sen muovisella menollaan, joka tuntuu olevan kuin ruotsalaista kierrätysmateriaalia parhaimmillaan.