Norjalainen Dimmu Borgir teki nelisen vuotta sitten tempun, jota moni ei olisi osannut odottaa ja uudelleennauhoitti maineikkaan kakkoslevynsä Stormblåstin. Nyt ranskalainen, kelttiläisiä teemoja viljelevä Belenos on tehnyt saman tempun ja saattanut ulos kakkoslevyksi laskettavan Errances Oniriquesin uudelleennauhoitettuna jok'ikistä soitinta ja lauluosuutta myöden. Tällä kertaa vastuussa tekeleestä on bändin nykyään ainoa jäsen Loïc Cellier, joka onkin huolehtinut kaikista soittimista itse.

Alkuperäisen levytykseen nähden uusversiossa on myös pari bonuskappaletta, jotka noudattavat tyylillisesti levyn sävyä. Melodista ja reipastempoista black metalia tarjoillaan pöytään pääosin varsin epäomaperäisesti ja alkuperäisen levytyksen ajankuvan hengessä. Yhtä lailla kyseessä voisi olla 90-luvun loppupuolen norjalaisesta tapauksesta, puhtaita laulukohtia unohtamatta.

Kappaleet eivät sinänsä ole riffi- ja ideatasolla lainkaan hassumpia, mutta kokonaisuutena tuotos on kömmähtelevä. Toisin sanoen, vaikka välillä onkin tarjolla sinänsä ihan meneviä kohtia ja kelpoja riffejä, painutaan välillä aidan yli siitä mistä se on, jos ei nyt matalin, niin rimaa hipoen. Kun lopputuloksessa yhdistää tusinahuttua ja "ihan menetteleviä" ideoita, ei lopputuloksessa ole suuresti riemuittavaa. Soundit on päivitetty ajanmukaisiksi ja peruskärinä ajaa asiansa yhdessä puhtaiden hoilotusten kanssa.

Errances Oniriques on varsin ok kuvaelma palttiarallaa kahdeksan vuoden takaisesta levytyksestä, mutta suoraan sanoen hieman turha sellainen. Kun tarjolla on vain lautasellinen tavanomaista peruskaakkua ilman sen tiukempaa puristusta, jää levyn uudelleennauhoituksen funktio hieman kyseelaiseksi muuna kuin artistin oman tyytymättömyyden ilmaisuna alkuperäistekelettä kohtaan.