Skotlantilainen JMC on ammentanut musiikkiinsa vaikutteita Äiti-Britannian legendaarisimmasta uudesta aallosta, NWOBHM:ista, mutta tyystin maansa rajojen sisäpuolella ei kaikkea muuta kuin iskevästi nimetty Gatecrash The Hate Campaign kuitenkaan pitäydy. Tietyt sävelkulut ovat velkaa Diamond Headin ja myös Iron Maidenin kaltaisille suurille nimille, mutta jollain tavalla levyltä voi aistia myös hieman Black Label Societylle tyypillistä riffittelyä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tunnelmat levyllä ovat varsin perinnetietoisia ja jopa puisevia, mutta ajoittain JMC yllättää myös iskevyydellään. Esimerkiksi avausraita The Trigger on hyvä osoitus bändin kyvystä rakentaa suoraviivaisia, rullaavia hard rock -biisejä. Myös Stopissa on niin melodista kuin riffivetoista potentiaalia. Lopulta tällaiset aallonharjat ovat levyllä kuitenkin verrattain harvassa. Pahimmillaan, kuten vaikka yli 10-minuuttisessa The Makerissa, bändi kuitenkin ajautuu sellaiselle sivuraiteelle, etten oikeastaan enää tiedä, mitä bändi yrittää tehdä. Jonkinlaisen monimuotoisuuden saavuttamiseen se saattaa pyrkiä, mutta siinä samassa levystä luodaan melkoisen sillisalaattimainen kokonaiskuva.

Keskiarvoisesti JMC on siis niitä bändejä, joita voi toki kannustaa harrastustoiminnan jatkamiseen, mutta ei tarvitse pitää huikeina visionääreinä. Gatecrash The Hate Campaign on paikoin hellyttävän tavanomainen, hetkittäin iskevä, mutta yleisesti ottaen vielä omaa ilmaisuaan epätoivoisesti etsivän yhtyeen kypsymätön tuotos. Yritänpä vain sanoa kauniisti sen, ettei tällaista levyä vapaa-ajalla tulisi ikinä luukutettua.