Kun äärettömän omaperäisellä ja kekseliäällä nimellä paiskattu bändi päättää tarttua huikean uniikkiin ja erikoislaatuiseen musiikkityliin - tässä tapauksessa nopeatempoinen, melodinen ja "sinfoninen" black metal - tutuin ottein ja tavanomaisin elkein, voi suorastaan arvata lopputuloksen olevan mielenkiintoista laatua. Yrittänyttä ei laiteta, tuumi saksalaisyhtye.

Kauniisti sanottuna Everlasting Night on melkoista jöötiä eli tuttavallisemmin tusinaskeidaa. Tämän jos saattoi arvata vielä orkesterin nimestä ja saatekirjeen kuvauksesta "dramatic black metal", niin alleviivauksen tälle toi outron virkaa toimittavasta Manaaja III -elokuvan puhe-samplesta, joka on kuultu varmaan tusinassa muussa alan levytyksessä vuosien varrella.

Entäpä sitten itse musiikki? Vähemmän ilkeästi sanottuna C-luokan Cradle of Filth -kopiointia ripauksella vivahdetta death metalista ja alan muista saman genrekunnan bm-nimistä, joihin jo alussa viittasin. "Juhlavia" syntikkaratkaisuita, nopeatempoista rumputykitystä, kirkuvaa rääkyvokalisointia ja bulkkituotantoa olevaa mörinää. Loppuviimeistely mitäänsanomattomilla, syntikoiden alle hukkuvilla kitarariffeillä ja kehnoilla soundeilla. Todella hienoa ja nautinnollista materiaalia. Tässä kohtaa pitäisi jokaisen sarkasmimittari käydä punaisella äänimerkit soiden.

Kaikkiaan Everlasting Night on sen verran hirvittävää ja huonoa jälkeä, ettei tällaista tarvitsisi julkaista yhtään enempää tämän planeetan päälle. Levyn ansaitsemat pisteet annettakoon soundeista, yhteensoiton pelaamisesta ja edes yrityksestä kuulostaa kunnon kloonilta. Hyvää tästä levystä ei saa tekemälläkään, ja tästä huonommaksi olisi päästy enää vain väärin soittamalla ja vielä rupuisemmilla soundeilla.