Jo Ride for Revengen parin vuoden takainen debyyttitäyspitkä oli omintakeinen ja kiehtova outolintu black metalin monisyisessä sukupuussa, ja tästä on vain menty syvemmälle pimeyden syövereihin kakkoslevy Wisdom of the Few:n myötä. En sanoisi, että välttämättä parempaan suuntaan kuitenkaan, sillä vaikka jotain uutta on saavutettu, jotain tärkeää on samalla myös menetetty.

Wisdom of the Few on uinut omalta osaltaan lähemmäs outoja ambienssimaisuuksia sekä power electronics -henkisiä pörinöitä, vinkunoita ja rahinoita. Tämä varmasti tekee levystä vielä hankalammin lähestyttävän, vaikka samalla tuokin mukanaan omintakeista, hämmentävää mielenkiintoa mukanaan. Kappaleita, ja sen myötä koko levyä, vaivaa kuitenkin tietynlainen tylsänpulskeus - vähän samaan tapaan kuin johtohahmo Harald Mentorin death metal -bändi Irritatessa - ja tämä on lopulta se suurin niitti siihen, ettei levy lopulta onnistu viehättämään toivotulla tavalla.

Noiden "epämetallimaisten" elementtien ohella levy on perimmiltään hyvin yksinkertaisista riffeistä koostuvaa hidastempoista black metalia. Jossain määrin suorastaan doomahtavan hidasta ja tätä vielä korostetaan entisestään pinnalle tuodulla, hyvin tummalla bassosoundilla. Soundeista onkin sanottava, että ne edustavat genrensä rujompaa ja primitiivisempää puolta, ja sikäli varmasti omiaan tekemään levystä entistä marginaalisemman. Maukasta kuitenkin on Mentorin ärjyvä ja kaiutettu korinavokalisointi, joka vetää kyllä pisteet kotiin epätavallisuudessaan, tuoden ehkä mieleen lähinnä Clandestine Blazen Aspan.

RfR:n toinen pitkä tuleminen on ristiriitainen tapaus. Siinä on oma ainutlaatuinen viehätyksensä ja nekroottinen soundinsa, mutta sen suurimmiksi sudenkuopiksi käyvät turhankin tylsien riffien toisto ja tätä kautta myös liian runsas itsensä toistaminen kappaletasolla. Loppujen lopuksi, kuitenkaan, hyvien biisien puutetta ei korvaa yhtään mikään.