Vielä vuosituhannen alussa Limb Music Products vaikutti huomionarvoiselta levylafkalta, joka oli keskittynyt melodisen powermetallin julkaisemiseen. Sillä oli tallissaan mm. Rhapsody ja Mob Rules, jotka loivat tuolloin genrensä klassikoihin luokiteltavia levytyksiä. Mutta sitä mukaa kun lafkan huomionarvoisimmat nimet siirtyivät muiden levy-yhtiöiden suojiin, alkoi Limb menettää kiinnostavuutensa. Vaikka yhtiöllä on vieläkin listoillaan muutama lupaava nimi, ei se ole onnistunut löytämään uutta Rhapsodya, joka palauttaisi takaisin Limbin loistonpäivät.
Flashback Of Angerista saattaisi hyvinkin olla uudeksi Rhapsodyksi. Yhteistä molemmilla yhtyeillä on tyylinsä lisäksi sama kotimaa, Italia. Rhapsodyn tavoin debyyttilevynsä julkaissut Flashback Of Anger luottaa melodiseen powermetalliin, jota on koristeltu lievillä progemetallimausteilla, muistuttaen nimekkäämpien maanmiestensä ohella hieman Fates Warningia, Sonata Arcticaa ja Gamma Rayta.

Gamma Ray -vivahteilta Splinters of Lifella ei voi täysin välttyä, sillä sekä Kai Hansen että Dirk Schlächter ovat olleet Arne Lakenmacherin kanssa vääntämässä kiekon tuotantopuolta kohdilleen. Tekipä yhtyeen solisti/kosketinsoittaja Alessio Gori jopa niinkin suuren vaikutuksen Kai Hanseniin levytyksen aikana, että hän päätyi Gamma Rayn taannoisen kiertueen kosketinsoittajaksi, mikä viivästytti Splinters of Lifen äänityksiä (kirj. huom.: Tiedetään, tiedetään. Gamma Rayn viimeisimmällä keikkajulkaisulla ei soita Alessio Gori, vaan Guardians Of Mankindista tuttu Eero Kaukomies).

Äänityssessioiden viivästyttäminen on mitä luultavammin tehnyt hyvää Flashback Of Angerille, sillä yhtye on saanut kaikessa rauhassa hioa kappaleitaan ja miettiä sovitusratkaisujaan loppuun asti. Kappaleet kuulostavat keskitasoiselta powermetallilta, jossa ei ole sivuutettu melodisia koukkuja, mahtipontisuutta ja genrelle ominaista tanakkaa soitto-otetta. Laulua kuullaan kovaa ja korkealta, tuplabassareita ei säästellä ja harmonisesti soivat vuoropuhelut kitaroiden ja koskettimien välillä tuottavat kuulijalleen suurta iloa.

Yhtye on yhtä hyvin kotonaan niin suoraviivaisissa kuin kiemurtelevissa kappaleissa. Ensin mainituista parhaimmin toimii kiekon alkupuolelle sijoitettu All I Have, joka muistuttaa tarttuvuudessaan mistä hyvässä powermetallissa on kyse. Kimurantimpien kappaleiden aatelia taas edustaa komea Back In The Nightmare, jonka epätavallisen kompin yhtye saa kuulostamaan luontevasti leikittelevältä. Levyn varsinainen yllätysmomentti kuullaan Off With My Heartissa, jonka puolivälissä yhtye innostuu jammailemaan letkeästi, mikä on hyvin epätavallista tämäntyyppisten yhtyeiden kohdalla.

Lupaavasta kokonaisuudesta huolimatta Flashback Of Anger ei välty muutamalta kauneusvirheeltä. Levyn häiritsevin piirre nousee esiin kappaleissa, joissa yhtye siirtyy sivuun perinteisemmästä powermetallista ja yrittää tehdä imelyyteen sortuvia voimaballadeja, jotka eivät sen linjaan istu. Tahattomaan koomisuuteen yhtye sortuu vain pitkässä nimikappaleessa, joka monista hyvistä elementeistään huolimatta vesittyy naurettavalla kuoro-osuudellaan.

Toinen lievästi häiritsevä piirre nousee Alessio Gorin lauluäänestä, josta ei oikein aina ota selvää haluaako hän imitoida Ray Alderia (Fates Warning) vai Mark McCriteä (Rocket Scientists). Toisinaan tämä piirre jättää vaikutelman siitä, ettei levyllä kuulla Gorin oikeaa ääntä.

Flashback Of Anger on kuitenkin nuori ja lupaava powermetal-yhtye, ja se ehtii vielä hioa entisestään ilmaisuaan jatkossa. Eihän Rhapsodynkään debyyttikiekko aivan täysosuma ollut.