Kansitaide 69 Chambers
War On The Inside
CD
[ Silverwolf Productions ]

( 8- )
Osta CDON:ista
01. The Day Of The Locust
02. Bloodaxe
03. Thinking About You
04. On The Inside
05. Ex Nihilo
06. Return Of The Repressed
07. Judas Goat
08. The Collapse Of Time And Space
09. Wind Feeds Fire
10. Dead Letter Office
11. Final Memento
12. Automatic Automata
13. A Ruse

Rockin pyhä kolminaisuus koostuu kitarasta, bassosta ja rummuista. Kullakin vuosikymmenellä joku ryhmä onnistuu kiteyttämään trioilmaisunsa muita paremmin sekä tuomaan jotain uutta konseptiin. 1960-luvulla The Jimi Hendrix Experience määritteli trioilmaisun niinkin pitkälle, että vielä näinäkin päivinä monilla riittää ihmettelemistä siinä, miten Seattlen käkkäräpäinen poika hommansa tekikään. 1970-luvun loppupuolella The Jam verhosi mod-rockinsa punkin taakse ja vuosikymmenen lähestyessä loppuaan The Police yhdisteli nasevasti hienoja pop-perinteitä jamaikalaisiin kääntökomppeihin. Samaan aikaan, kun muut triot 1980-luvun alussa pyrkivät hienostuneisuuteen, muistutti Motörhead Lemmyn johdolla, ettei rockin kuulukaan ole siistiä vaan likaista ja äänekästä touhua. 1990-luvulla Nirvana antoi tarttuville popmelodioille rujot raamit ja Green Day antoi samankaltaisen melodiatajuisuutensa uuspunkille. 2000-luvulla ei sitten olekaan syntynyt merkittäviä rocktrioja, jotka olisivat määrittäneet uudelleen trioilmaisun muotoja.

Eipä silti, ei uusien triojen tulekaan aina kirjoittaa pelisääntöjä uusiksi saati luoda määritelmiä, jotka täydellisesti kiteyttäisivät aikakautensa. Nina Tremlin luotsaama 69 Chambers ei varmastikaan ole yhtye, jonka suuri yleisö valitsisi yksimielisesti 2000-luvun kiteyttäväksi rocktrioksi, mutta piristävältä poikkeukselta yhtye kuulostaa monien retroiluun sortuvien nykytriojen rinnalla.

2000-luvulla valitettavan moni naisrokkari on jo niin valmiiksi muokattu levy-yhtiökoneistoissa, että todellisia persoonallisuuksia, jotka tekevät omaehtoista musiikkia, jää kaipaamaan. Sen sijaan, että Nina Treml olisi heittäytynyt levy-yhtiöiden muovattavaksi sooloartistiksi, tämä anteeksipyytelemättömän asenteen omaava nuori kitaristi-laulajatar on katsonut parhaakseen toimia bändiformaatissa, joka hyvästä melodiatajuisuudestaan ei kuulosta hiotulta yhdenhitinihmeeltä. Tässä yhtyeessä on aistittavissa pitkäjänteisyyttä.

69 Chambersin debyyttilevyltä paistaa läpi Nina Tremlin esikuvien vaikutus, mutta naisnäkökulman ansiosta varsin miehisiltä metallinimiltä napatut vaikutteet saavat nyt hieman tuoretta ilmettä. Yhtyeen keskipisteeksi nousevaa Tremliä voisikin luonnehtia Melissa Auf Der Maurin karisman omaavana solistina, jolla on James Hetfieldin ote kitaransoittoon. Tyyliltään 69 Chambers onkin eräänlainen naissolistin luotsaama kevyt-Metallica, joka ei epäröi siirtyä melodisesta perusmetallista lähes slayermaiseen paahtamiseen.

Bändi on juuri niin hyvä kuin sen rytmisektio, eikä siitä löydy mitään moitittavaa War On The Insiden perusteella. 69 Chambersin musiikissa tiukalla otteella soitetut melodiset metallikappaleet ovat etusijalla ja soolot on jätetty taka-alalle.

Levy lähtee tarttuvasti liikkeelle melodisella The Day Of The Locustilla, mutta jo toisessa kappaleessa Bloodaxe pannaan rivakoilla tuplabassarikuvioilla ryyditetty asennemetallivaihde päälle. Mahtipontinen On The Inside puolestaan kuulostaa siltä kuin Soundgarden säestäisi Tori Amosta. Lisää amosmaisuutta kuullaan surrealistisissa konesoundeissa seikkailevassa Ex Nihilossa, joka rikkoo kiekon alkupuolen tiukan metallitykitysputken.

Kaikkein omimmillaan 69 Chambers tuntuu olevan kappaleissa, joissa riffitellään myöhempien aikojen Metallican tavalla, mutta koristellaan aggressiivista soittoa tarttuvilla, mutta tunnerikkailla laulumelodioilla. Näin mm. kappaleessa Return of The Repressed, jossa Treml yllättää kappaleen lopussa manaamalla itsestään esiin örisijän.

Aivan nappisuoritukseksi War On The Insidea ei voi kutsua, sillä hyvien kappaleiden rinnalle on eksynyt myös joutokäynnistä kärsiviä kappaleita. Musiikillisesti yhdentekevät kappaleet, kuten minimalistisesti junnaavat Judas Goat ja Automatic Automata, tuntuvat pysyvän kasassa ainoastaan Nina Tremlin persoonan ansiosta. Myöskään akustisempaan ilmaisuun perustuvat Wind Feeds Fire ja A Ruse eivät jaksa herättää kuulijassa kummoisempia säväyksiä. Tällaisia leirinuotiokappaleita on tehty maailman sivu, eivätkä uudet vastaavat poikkea mitenkään valtavirtapopparien tekosista.

War On The Inside ei kiekkona ole elämää suurempi saavutus, joka mullistaisi rockmusiikin trioilmaisua yhtä radikaalisti kuin muutamat arvostelun alussa mainitsemani yhtyeet. Debyyttinä se on kuitenkin lupauksia herättävä aikaansaannos. Miesvaltaisella alalla on aina tilaa oikean asenteen omaaville rockmimmeille, joiden näkemykset trioilmaisusta ja ylipäätänsä musiikin tekemisestä tuovat piristävän tuulahduksen kaavoihin kangistuneisiin kuvioihin.



08.05.2009, Kalevi Heino
http://www.69chambers.com http://www.myspace.com/69chambers  Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 1843
Palaa »