Jytäjyrsijöillä ei ole juurikaan tekemistä raskaan rokin kanssa, ellei nyt siihen riitä 70-lukuisesti groovaavassa Koivusaaren Mörkössä örisevä Amorphiksen Tomi Koivusaari sekä levy-yhtiön nimi. Enemmän on kyse perusrokista, johon sekoitetaan kappaleen teeman mukaisesti muun muassa Jamaikan rytmejä, kantria ja punkrokkia. Samanlaista reseptiähän käyttävät Professori Heikkerön kaltaiset aikuisten lastenlauluja esittävät orkesterit. Lapsia ei taida kuitenkaan levyarvioilla tavoittaa, joten potentiaaliset fanit pitää saavuttaa vanhempien kukkaron kautta, ja tätä myötä myös Imperiumia on heitetty promolevyllä.

Kengurumeiningin ja Fröbelin Palikoiden tyyppisistä hengenheimolaisistaan pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva nelikko erottuu rokimmalla otteellaan. Vaarilla on Saabia lukuun ottamatta bändi on rustannut itse kappaleensa, ja lopputulos ei onneksi ole mitään lapsia aliarvioivaa lällätystä. Omalle kohderyhmän edustajalleni albumilta ovat pudonneet parhaiten nimiraita ja Itkupotkuraivari, mutta tarttuvia biisejähän nämä ovat kaikki tyynni, eikä sanoituksissakaan mennä pahemmin riman alitse. Jos Jytäjyrsijöillä on muuten lavasilmää, niin kyllä Rottaradion materiaalilla pitäisi saada kakarat helposti hyppimään ja pomppimaan konserteissa.