Verses of Steel lukeutuu levyihin, joita on haastava ja samalla ehkä hieman tarpeetontakin lokeroida johonkin tiettyyn genreen. Jonkinlaisena tiivistelmänä tätä pitkän linjan bändin peräti neljättätoista täyspitkää voisi kuitenkin kutsua moderniksi ja melodiksesi thrash metaliksi, joskin vivahteilla muun muassa death metalista.

Puolalaisbändin huumoriaspekti tulee esiin myös itse musiikissa lyriikoiden lisäksi ja tämä onkin helposti yksi bändin kuuntelijakuntaa rajaavia tekijöitä. Pääasiassa kuitenkin keskitytään letkeään ja helposti sisäistettävään thrash/crossover-mäiskeeseen, joka on eittämättä ihan hyvin ja taidokkaasti tehtyä, mutta joka ei ole sieltä kaikkien iskevimmästä ja tarttuvimmasta päästä. Biisit kuulostavatkin monesti siltä, että näitä on varmasti ollut mukava säveltää ja soittaa, mutta näin kuuntelijapuolella homma ei sitten toimikaan aivan yhtä hyvin. Kun vielä poukkoillaan genrestään ulos pomppu- ja asennemetallin puolelle riffien saralla, tulee lopputuloksesta mieleen jonkinlainen hirviö MTV-metallin ja modernin thrashin jälkikasvuna.

Mikä kappaleenkirjoituksen saralla menetetään, se otetaan takaisin tuotannon puolella. Kitarasoundit ovat mureat ja raskaat, joskin melkein turhankin kliiniset omalla tavallaan. Jälki on kuitenkin korvanmyötäistä, myös rumpujen osalta, joten ainakin tällä rintamalla hommat ovat enemmän kuin kunnossa. Laulupuolen ärjähtely, örähtely ja puolipuhtoinen vokalisointi on vähän niin ja näin. Varmasti osaa tämä persoonallinen tyyli miellyttää, mutta ainakin meikäpojalle olisi kelvannut vähän pelkistetympi ulosanti. Jos kaipaa epätyypillistä ja genrerajoista viisveisaavaa modernin metallin jynkytystä, on Verses of Steel varmastikin ihan omiaan tsekattavaksi. Muussa tapauksessa suosittelen suosiolla ohittamaan tämän tapauksen.