Jos hollantilainen Textures ynnäilee Devin Townsendiä, At the Gatesia ja Meshuggahia, niin berliiniläinen nimi- ja mielikuvahirviö War from a Harlots Mouth vie tämän äkkiväärään konseptin hardcore- ellei jopa metalcorempaan ulottuvuuteen. Myönnettäköön, että tällöin tullaan jo kohtuullisen lähelle myös The Dillinger Escape Planin hyperteknisesti kimpoilevaa meininkiä.

Justice From The Lips Of The Highest Bidderin kaltainen rauhallisempi mutta silti aavistuksen skitso välipala on onnistuttu laittamaan levyllä oikeaan paikkaan, mutta kun Copyriot käynnistää jälleen rankaisevan myllytyksen, kuuntelija muistaa, miksei oikeastaan ehtinyt kaivata mitään tasapainottavaa välipalaa: In Shoals ei nimittäin tunnu hengästyttävältä. Levy ei yksinkertaisesti kaappaa ainakaan minua missään vaiheessa mukaansa. Pääosin kipakalla tempolla etenevässä albumissa saattaa toki joillekin olla tiettyä vetovoimaa, mutta musiikillisesti sen hyvät ja mielenkiintoiset hetket ovat harvassa. Yksi niistä löytyy kuitenkin aavistuksen monipuolisemmasta The Certain Nothing -kappaleesta, joka tuo itse asiassa mieleen myös toisen berliiniläisyhtyeen, The Oceanin.

In Shoals vetoaa todennäköisesti ihmisiin, jotka pitävät ns. stop and go -musiikista, joka perustuu itsetarkoitukselliseen teknisyyteen ja osittain myös pakotettuun aggresiivisuuteen. War from a Harlots Mouthia olisi helppo pitää innovatiivisena bändinä, mutta omasta mielestäni bändi on konseptinsa kanssa yksinkertaisesti myöhässä. Näiden saksalaisten kohdalla en voi nimittäin hyvällä tahdollakaan sanoa, että biisien kulmikkuus kertoisi mitään niiden koukuttavuudesta. In Shoals on nimittäin pikkunäppäryydessään jälleen niitä levyjä, jotka tuntuvat puolet todellista kestoaan pidemmiltä.