Vuoden 2005 jälkimmäiselle puoliskolle osunut Ruins-debyytti Spun Forth As Dark Nets oli kohtuullisen onnistunut tapaus, jättäen bändistä mielenkiintoisen ja lupaavan kuvan. Reilut kolme vuotta myöhemmin on aika vastata haasteeseen kakkoslevyn myötä ja sen totisesti Cauldron tekeekin, vieläpä hyvin onnistuen ja ilmeeltään uudistuneena.

Jos ensilevyllä osassa olivatkin vielä dm-mausteet black metalin rinnalla, on Cauldron puhdasta black metalia tunnelmallisin ottein ja mustanpuhuvin reunuksin. Levyn kappalevalikoima tasapainottelee hillityn synkkyyden ja pehmeyden, että toisaalta aggressiivisen ja nopeatempoisen välillä. Riffit ovat paikoin hyvin herkullisia ja mukaansatempaavia, ajoittain taas ehkä hieman tavanomaisia, mutta yhtä kaikki kiinnostuksen pysyessä kuitenkin matkassa hamaan loppuun asti.

Paikoin levy tuo mieleen Anthemsin aikaisen Emperorin, eikä suinkaan huonossa mielessä. Laulutyöskentelyn karheassa ulosannissa on jotain samaa, etenkin yhdistettynä tummasävyiseen kielisoitinkerrontaan ja samaan aikaan napakasti naputtaviin rumpuihin. Kitarat etenkin ovat kovin koukuttavassa roolissa muuten tasaisen täyteläisessä ja kuitenkin yksityiskohtia pursuavassa synkeämielisyyden sinfoniassa.

Oman osansa onnistumisesta ovat tehneet myös erinomaiset soundit, jotka ovat samaan aikaan sekä sopivan pehmeät, että riittävän terävät tuodakseen kappaleisiin kaivattua särmää. Ne eivät ole missään suhteessa ylilyödyt, tökeröt tai kappaleisiin sopimattomat, vaan jotakuinkin täydelliset tämän levyn kappaleisiin. Niin ikään laulupuolen moninainen karheus on juuri sopivan onnistunut ja kokonaisuuteen istuva.

Vaikkei Cauldron tyyliltään varsinaisesti ole omaperäinen missään suhteessa, sen aikaansaama keitos on jollain tapaa juuri oman itsensä makuinen ja juuri sopivan mausteinen hieman kulinaristisempaankin makuun.