Opethin raskas progressiivisuus ja viileä tunnelmallisuus tuntuvat olevan kovassa huudossa Venäjällä. Tällä kertaa samankaltaisia eeppisiä tikkaita kiipeää Krasnoyarskista kotoisin oleva Alley, jonka debyytti The Weed hiihtelee melko lailla Opethin Ghost Reveriesin ja Deliverancen kaltaisilla laduilla. Perustasoltaan bändi on varsin pätevä ja tiukkoja modernin death metalin ryöpytyksiä, leijailevaa fiilistelyäkään unohtamatta osataan jalostaa tasokkaasti. Opethiin verrattuna Alley silti tappelee divaritasolla ja noudattaa liikaa vanhoja metodeja.

The Weed -levy on suoraviivaista ja tasatempoisempaa jytinää. Rytmi vaihtelee taajaan, vaikka kokonaisuus kaipaisi enemmän kiinnekohtia. Tarttuvuutta on runsaasti, vaikka hittipitoisuutta ei päästä lähellekään monisyisen ja kursailemattoman tulituksen sekä tunnelmoivan värinän edetessä. Laulajan tulkinta on melko laadukasta ja matalaa murinaa ja puhtaammista luikautuksistakaan ei voi olla haistamatta Åkerfeltin lievää läsnäoloa. Parhaimmillaan ylletään hyvin synkkäkatkuisen deathin maailmaan. Levyn soundimaailma etenkin kitaroiden osalta on mukavan rujo ja äänimaisema pysyy laajana, joskaan ei kovin orgaanisena.

Ihan mukava ja piristävä levy, mutta väitän silti, että Opethin tyylinen vahvasti lanseerattu ja jalostettu linja alkaa olla uusien yrittelijöiden osalta kuultu. Jotain omaa, kiitos, vaikka laadukasta settiä tulisikin.