Sveitsistä ponnistava Eluveitie on jo julkaissut kahden kokopitkän, yhden EP:n ja livealbumin mitalta musiikkia, jossa yhdistyvät vahvasti ruotsalaisvaikutteinen metalli sekä kansanmusiikista tutut melodiat ja soittimet. Nyt yhtye kokeilee siipiään täysin akustisen albumin parissa, antaen entistä enemmän tilaa folkkailulle ja jättäen metallivaikutteet tällä kertaa taka-alalle.

Evocation I: The Arcane Dominion on vaikeaa kuunneltavaa. Instrumentaaleja sun muita välihyminöitä on paljon, ja ne harvat lauletut kappaleetkin ovat suurimmaksi osaksi laulettu jollakin käsittämättömällä kelttikielellä. Kieli toisaalta korostaa kansanmusiikkimaista tunnelmaa, ja tarjoaa se ainakin vaihtelua vakioenglannin sijasta, mutta pidemmän päälle suurin osin naisvoimin lauletut täysin merkitykseltään ohimenevät vokalisoinnit alkavat itkettää enemmän kuin naurattaa.

Albumin hirvittävimmät hetket osuvat kappaleisiin Nata ja Dessumiis Luge, joista jälkimmäisessä kuullaan jopa jonkinlaista räppiä folkkitaustojen päällä, ja tietenkin esitettynä tuolla ihanalla kelttikielellä. Albumin korvaystävällisimmäksi osastoksi osoittautuvat eniten perinteisiä ehjiä kappaleita muistuttavat Brictom, Omnos ja Ne Regv Na, sekä kauniit instrumentaalit Gobanno ja Memento.

Eluveitien soisi jatkossa keskittyvän metallisempaan puoleensa, mutta valitettavasti Evocation I: The Arcane Dominion on nimensä mukaisesti vasta ensimmäinen puolisko yhtyeen kaksiosaisesta akustisten albumien sarjasta. Promoversiolla lähes joka kappaleessa esiintyvä puheääni, joka muistuttaa, mitä levyä olen kuuntelemassa, vie tältä tekeleeltä ne vähätkin pisteet, joita se olisi ansainnut.