Neljännesvuosisata on pitkä ikä mille vain bändille, raskaammasta metallimusiikista nyt puhumattakaan. Hollantilainen Thanatos kuuluu näihin pitkän historian omaaviin veteraaneihin, vaikka ura ei olekaan väliaikaisilta hajoamisilta välttynyt. Viides täyspitkä levytys, Justified Genocide pyrkii palauttamaan bändin elossa olevien kirjoihin vuosien tauon jälkeen.

Tyylinsä puolesta JG:n tarjoilema death/thrash metal on kuin sekoitus uutta ja vanhaa. Bändin musiikki ei kuulosta varsinaisesti modernilta, vaan siinä tuoksahtaa vanhojen tekijöiden ikän kokemus ja näkemys, mutta lopputulos kuulostaa kuin se olisi ajettu 2000-luvun suodattimen läpi. Pääosin aggressiivinen ja kiivastempoinen tykitys on varsin toimivaa kamaa, mutta mitään erityistä tai mieleenpainuvaa se ei kappalerintamalla tarjoa. Lopputuloksen suurin - ja ironisin - ongelma onkin juuri siinä, että Thanatosin mäiske on liian deathmetalmaista ollakseen hyvää thrashia ja toisaalta liian rässimäistä ollakseen hyvää kuoloa.

Toinen kokonaisuutta latistava osatekijä löytyy tuotannon puolelta. Kitaroiden karhea ja säröinen soundi on hieman turhankin puuroista ja röpöistä saadakseen aikaan sellaista hyvää tunnetta, jota parhaista thrash- tai death-levyistä löytyy. Kaikkiaan se kuulostaa hieman keinotekoiselta kompromissilta, ja saman voi todeta myös rumpupatteriston saralla. Laulupuolen mörähtelevät ja ärjyvät vokaalit eivät nekään edusta lajityyppinsä parhaimmistoa.

Sen verran puhtia ja asennetta nelikolla kuitenkin on, että keskitasoisen metallisoinnin yläpuolelle noustaan vaivatta. Vaikka varsinaiset tiukat hitit paketista puuttuvatkin, saa bändi kuitenkin jalan mukaansa polkemaan ja yksittäisistä riffeistä voi löytää paikoin maistuvia ideoita. Julkaisun pari viimeistä biisiä ovat bonus-raitoja aiemmin julkaistulta seiskatuumalta ja löytyypä tarjonnasta oman matskun lisäksi myös pari rässikoverointia.