Kotimainen Nicole sukeltaa neljännellä kokopitkällään musiikilliseen maailmaan, jossa sekoittuvat suomen kieli, aggressiivisuus, raskaat riffit sekä monimutkaiset rytmittelyt. Kiinnostavimmillaan yhtye onkin teknisemmissä kiemuroissa, joita esimerkiksi Delirium parhaimmillaan esittelee. Ei ole kenties enää erityisen omaperäistä käyttää erikoisempia tahtijakoja tämäntyylisessä musisoinnissa, mutta Nicole onnistuu hetkittäin yllättämään positiivisesti nurkan takaa hyökkäävillä nytkytysriffeillään.

Ajoittaiset hienot rytmitykset eivät kuitenkaan auta tylsähköä levyä pitkälle. Kappaleet muistuttavat liiaksi toisiaan, riffit toistavat usein samaa kaavaa, eikä vokalisti Ilkka Laitalan yksipuolisesta karjumisestakaan ole tekemään hommaa mielenkiintoiseksi. Albumin kappaleista jonkinlaisiksi piristysruiskeiksi osoittautuvat Kuolemaan Asti Sinun sekä Syvä Vesi, jotka porautuvat kuulijan kalloon suoraviivaisella paahdollaan.

Tuomittujen Joukkoon on melko ontto levy. Riisuttu äänimaisema toimii, soitanta kulkee, ja musiikista ja sanoituksista kantautuu korviin satunnaisesti jotain kiintoisan kuuloista, mutta lopulta albumin sisällöllinen anti jää heikoksi, eikä kokonaisuus tarjoa mitään, mikä saisi pyöräyttämään levyn uudelleen ja uudelleen.