Saksalainen Black Messiah operoi viikinkimetalleineen jossakin Thyrfingin ja Ensiferumin tarttuvan hilipatipippan ja blackmetallisemman Trollfestin välimaastoissa. Se on tiedossa, että  tämänsorttiset kupinkallistelulaulut ovat Keski-Euroopan liimalettien laumoissa kuuminta hottia juuri nyt mutta toivon todella, että Black Messiahin tyylinen sekasikiö pysyisi lajityypin kakkosdivisioonassa, jonne se kuuluukin.

Teatraalisen kertojaäänen rytmittämä konseptialbumi on lyyrisiltä teemoiltaan sekoitus aasauskoa ja muita kansantaruja sekä sakemannien oman mielikuvituksen tuottamaa viikinkilordoftheringsiä. Germaanien musiikki säntäilee minkäänlaisesta sovituksellisesta koherenttiudesta piittaamatta skandinaavisista juhannussalkotansseista ryssänripaskaan ja eteläeurooppalaisiin zorbaksiin sun muihin buzukinrimputuksiin ja haitarihumppaan, tilaisuuden tullen surutta tunnetuistakin kansanlauluista isojakin osuuksia vohkien ja Iron Maidenin laukkaradallakin kappaleessa Vor Den Toren Valhalls vieraillen. Kun laulukielikin vaihtuu tämän tästä englannista saksaan ja takaisin, mustia messiaita voinee hyvällä syyllä kutsua "folkmetallin" eurotrashiksi.

Ei teema-albumi toki ihan kelvoton ole, sillä esimerkiksi Burn Vanaheim on joiltain osiltaan pirun hyvin päähän tarttuva kohkaus ja Black Messiah suoltaa toimivia melodioita yksi toisensa jälkeen mutta hirveän pitkältä First War Of The World  kokonaisuutena tuntuu, koska sen johtolankaa ei pysty ilman lyriikkoja seuraamaan Vanha Kettukaan. Kaikkea on yksinkertaisesti aivan liikaa. Kun ilman selkeää punaista lankaa joka suuntaan poukkoileva 70-minuuttinen ja alkupuoleltaan kornin paatoksellista Andachtia lukuunottamatta lähes koko ajan kiihkeätempoinen sekametelisoppa paketoidaan kaiken kukkuraksi amatöörimäisimpään pitkiin aikoihin näkemääni sankar'metallikansitaiteeseen, tämäkin saksalaisen tyylitajun ultimaattinen ilmentymä alkaakin olla taputeltu.