Depressed Mode, joka soitti ensilevytyksellään vielä funeral doomia, on selkeästi laajentanut musiikillista skaalaansa tälle toiselle levylle tultaessa. Tuota ensimmäistä levyä en ole kuullut, joten jätän turhat vertailut sen ja tämän levyn välillä muille.

Bändin soundin pohjahan on siis aikoinaan ollut funeral doomissa, mutta tälle toiselle levylle tultaessa tyyli on selkeästi laajentunut, eritoten melodisen doom/death metallin suuntaan. Bändin perussoundi onkin siis jossain näiden kahden tyylisuunnan välillä, vaikkakin juuri muiden vaikutteiden ansiosta kaikista mustimmalta laahaavuudelta vältytään
Musiikillisen tyylikirjon laajentaminen on tapahtunut siis ennen kaikkea melodisen doom/death metallin suuntaan, mutta levyllä on myös jopa sinfonisiksi elementeiksi kutsuttavia orkestraatioitakin, jotka kaikessa mahtipontisuudessaan tuovat kappaleisiin omaa, jopa kauhuelokuvamaista fiilistään. Levyllä onkin melkoisesti vaihtelua alkaen funeraldoommaisista laahaavuuksista, päättyen kauhuelokuvamaisiin tunnelmiin, jossa varsin matala korinalaulu, sekä puhdas mies- ja naislaulu vuorottelevat.

..For Deathin.. tunnelmaa voisikin parhaimmillaan kuvata sanalla ”eeppinen”, ja bändiä täytyy yleisesti ottaen onnitella siitä, että vaikka se on muuntanut soundiaan ehkä tietyssä määrin suurempaan yleisöön vetoavaksi, se on silti onnistunut välttämään myös pahimpien klisheiden karikot. Depressed Mode ei onneksi huku massaan, eikä yritä matkia liikaa joitain tunnetumpia saman genren bändejä. Levy on siis kerta kaikkiaan varsin onnistunut kokoelma tällaista hieman modernimpaa hitaampaa metallia, jossa on vaikutteita useammasta kuin yhdestä suuntauksesta, eivätkä ne vaikutteet siis jää pelkästään erilaisiin doom metalin alagenreihinkään, onneksi.