Synestesia kiinnitti huomioni jo demotasolla varsin pirteällä ja edullisella Ihmisen nimeen -EP:llään. Yhtye on sittemmin noussut astetta ylemmäksi ja yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan Kampas Recordsin kautta. Suomenkielinen metalli on hieman juuttunut paikalleen, mutta Synestesialla on tarjottavanaan jotakin erilaista mikä erottaa sen viime aikoina esiin tulleesta suomalaisten metalliyhtyeiden laumasta. Yhtyeellä on ihan oma tyyli, se ei suoranaisesti kopioi muita yhtyeitä eikä vastaavaa vanhemman koulukunnan ja modernimman ristisiitosta ole näin onnistuneena täällä päin vielä kuultu. Debyyttilevy on melodinen ja rankka levy, tunnelmallisempaa otettakaan unohtamatta.

Suomeksi laulettua metallia kuuntelevalle yleisölle Feeniks tarjoaa jokaiselle jotakin. Vastoin odotuksia ja tavallisuudesta poiketen, tämänkertainen "kaikille jotakin" -kattaus myös onnistuu. Sakara-bändien varassa kasvanut sukupolvi samaistunee soitannolliseen ja ilmaisulliseen puoleen, mutta toisaalta myös Synestesian lyyrinen anti puhuttelee niitä, jotka kokevat kappaleiden kertomukset tärkeiksi. Soitannollisesti ja sävellyksellisesti levy on esimerkillinen. Sävellystyössä vaikutteita on helppo löytää esimerkiksi thrashista, kasarista ja monesta muusta metallin alalajista. Sävellys on hyvin monipuolista ja levyn kokonaisuus on koottu vaihtelevasti, melodioita ja hienoja riffejä on käytetty erittäin tasapuolisesti.

Tekstit ovat vähän kaksijakoisia. Joskus on vaikea päätellä miltä tekstien kirjoittaminen ja sovittaminen vaikuttaa. Joskus kappaleet tuntuvat olevan kirjoitettu melodian varaan, joskus taas tulee mieleen, että tekstin sisältö on ollut etusijalla. Laulusovitusten puolesta Synestesian kappaleet eivät solju ihan yhtä mallikkaasti kuin instrumenttien osalta, joskaan en koe tätä ratkaisevaksi ongelmaksi. Feeniks on levynä keskimääräistä puhuttelevampi ja siksi äärimmäisen positiivinen poikkeus metallin harmaassa massassa. Yhtye ei sorru siihen tavanomaiseen skeidaan mistä metallissa yleensä kerrotaan - aihepiirit ovat toki sangen perinteisiä mutta käsittelytapa on hyvällä tavalla poikkeava. Myönnettäköön, että ensimmäisellä kuuntelukerralla hieman sävytön örinälaulu ja erikoiset tekstit olivat hankala yhdistelmä, mutta kun niistä pääsee yli, niin alta paljastuu äärimmäisen toimiva kokonaisuus. Vähän yli 38 minuutin mittainen rieska on melkeinpä täyttä asiaa ja kestävä tuote, jonka voi kuunnella yhtenä kokemuksena. Tämä on nykymetallissa harvinaista; levy on osattu tehdä ja julkaista mitassa, jossa täytepaloja ei ole tarvinnut levylle päästää. Kokonaisuus on joka suhteessa tiukka, biisit lähellä euroviisumittaa, eikä ylimääräistä täytettä löydy edes kappaleiden sisällä. Ei edes instrumentaali Suvanto vaikuta siltä, että se olisi ujutettu mukaan vain lyhyen levyn lisäraidaksi.

Purnaamisen aiheita Synestesian debyytistä saa hakemalla hakea. Näin vuoden aluksi julkaistu levy luo huomattavasti paineita muille uusille bändeille ja vuoden debyyttilevyksi Feeniks on todella vahva ehdokas. Se on äärimmäisen kompakti paketti, Se ei tarjoa mitään uutta mutta monet vanhaa tuttua asiaa äärimmäisen hyvin. Siksi se on yksi niitä levyjä, jotka tekevät metallista kuuntelemisen arvoista tänäkin vuonna.