|
1. Intro
2. In Darkened World
3. Supreme Cruelty
4. The Fallen One Has Arrived
5. The Order of The Black Flame (The Fallen One... part II)
6. Shadow Cult
7. Coldblessed
8. Path of Fire and Blood
9. Torch of War
Kesto: 49:16 |
Hieman koomiseen kuuloisella nimellä siunattu nelimiehinen Demon Child ponkaisee Laitilasta ja tällä erää kyse on bändin ensimmäisestä kokopitkästä julkaisusta. Kyseessä on vajaat viisikymmentä minuuttia mahtipontista ja jylhää, runsailla koskettimilla täydennettyä melodista black metallia aggressiivisin ottein. Vaikka aivan klooniksi bändia sanominen olisi hieman ylilyövää, ei Demon Child todellakaan piehtaroi omaperäisyyden tai ainutlaatuisten ideoiden silkkilakanoissa. Kyseessä on pikemminkin Emperorista ja ilmeisesti lähinnä ruotsalaisesta black metallista vaikutteensa hakenut bändi, jonka kappaleet nojaavat ensisijaisesti ylhäisiin syntikkakuvioihin ja äänivalleihin. Toki kitaratkin ovat merkittävässä roolissa, mutta niiden osuus tuntuu jäävän selvästi enemmän taustalle. Kappaleet ovat ihan toimivia eikä niistä löydy sinänsä mitään ärsyttävää tai tympääntymistä aiheuttavaa, mutta valitettavasti yhtä lailla ne eivät myöskään jää pahemmin mieleen hienoilla riffeillään tai muilla ratkaisuillaan. Tunnelma kuitenkin on mukavan synkähkö, vaikka se sitten olisikin synteettisesti saavutettua.
Soundipuoli on kunnossa, mikä varmasti selittyy osittain Pop Studion Mika Haapasalon osaamisena. Kitarat ovat sopivan särmikkäät vajoamatta kuitenkaan liialliseen kliinisyyteen ja rumpuosastokin tuntuu olevan hyvin kunnossa. Ainoastaan syntikat peittävät välillä vähän turhan paljon muuta soittoa, mutta ehkä se on tietoinen tyylivalinta, kuka tietää. Laulusaralla tarjotaan sitä tyypillistä rääkymistä, mikä ei herätä tunteita sen enempää suuntaan tai toiseen. Ne hoitavat roolinsa hyvin sen kummemmin huomiota itseensä vetämättä. Levyn muuten tasaisen soiton katkaisee mukavasti bändin nimikkobiisi, joka on instrumentaalikappale levyn puolivälissä. Se onnistuukin luomaan mukavan tauon soiton välille ja hieman piristämään tunnelmaa, mutta valitettava tosiasia on, että Demon Child on muuten liian peruskamaa genreensä nähden säväyttääkseen sen ihmeemmin. Potentiaalia kyllä löytyy eikä tämä nyt debyyttilevyksi huono ole missään tapauksessa. Kokeilemisen arvoinen.
09.05.2003, Serpent |
|
