Muusikko-tuottaja Henning Paulyn tekemisiä ei totisestikaan voi lokeroida yhteen selkeään kategoriaan. Siitäkin huolimatta Pauly on laajalla tyylikirjollaan, joka käsittää töitä aina progemetallista punkiin ja countrysta rockoopperoihin, onnistunut haalimaan itselleen vankkumattoman kuulijakunnan.

Viimeisimpänä projektinaan Henning Pauly on kasannut Shadow´s Mignonin tehdäkseen häpeämättömän hatunnoston tai parodian kasariheville, kattaen tyylit aina saksalaisvetoisesta sankarimetallista herkkiin voimaballadeihin ja aivottomiin kertosäehokemiin. Henning Paulyn rikoskumppaneina levyllä toimivat kosketinsoittaja Stephen Kernbach ja laulaja Juan Roos.

Shadow´s Mignonin lauluissa miekat kalisevat ja kotkat lentävät korkealla. Vilahtaapa taivaanrannassa myös lohikäärmeitä ja haltijoita. Laulujen sanastoa ei siis voi ottaa kovinkaan vakavissaan. Musiikillisessa mielessä Midnight Sky Masquerade ei poikkea juurikaan b-luokan sankarimetallin suuntaan kumartavalta ladulta.
Tässä piileekin koko kiekon heikkous. Jos 1980-luvun sankarimetalli sai kirpoamaan kasvoille vaivaantuneen hymyn, ei alkuperäistä heikommin tehty uudelleenlämmitys pistä reagoimaan senkään vertaa. Huonon vitsin kertojalle nauraa enemmän kuin varsinaiselle vitsille, ja näin on käynyt tässäkin kohtaa.

Henning Paulyn aiempiin töihin nähden Shadow´s Mignon on sangen tökerösti toteutettu levy, joka olisi kannattanut jättää sisäpiirin omaksi vitsiksi. Toisekseen vitsiä on venytetty aivan liikaa, eikä se jaksa kantaa yli 70-minuuttista mittaansa. Muutama kasaripastissi toimii ihan mukiinmenevästi, jos jaksaa unohtaa kankeasti nakuttavan rumpukoneen. Manowarilta ja Judas Priestiltä ammennettu kitaratyöskentely kaikkine kliseineen on kieltämättä nautittavan kuuloista. Suurimmaksi osaksi levyn laulupuolikin toimii. Juan Roosilla on kieltämättä vahva ääni, joka istuu kappaleisiin silloin, kun pitää laulaa täysin palkein. Heti kun kappaleet astuvat kevyemmille linjoille, on Roos pulassa. Äänialaa ei yksinkertaisesti löydy hienovaraisiin tulkintoihin.

Levyn balladiosastossa Shadow´s Mignon astuu Mr. Bigin ja Extremen akustisten hempeilyjen puolelle, jotka laulua lukuun ottamatta toimivat mukavina hengähdyspaloina sankarimetallirymistelyjen välissä. Vaikka balladeista löytyy kestäviä musiikillisia arvoja, olisi kokonaisuuden kannalta ehkä ollut parempi, jos sankarimetallivitsi olisi vedetty loppuun asti.