Kahdeksisen vuotta vanha Cutdown on raatanut niska limassa niin treenikämpällä kuin keikkapaikoilla, ja nyt on tullut taas palkkapäivän aika. Pääkaupunkilaisviisikon toinen, omaa nimeään kantava albumi näki nimittäin päivänvalon tänä talvena. 

Yhtyeen tunteville Cutdown ei tuota mitään suurempia yllätyksiä. Yhtyeen metallinen, jenkkipuolelle suuntautuva hardcore kulkee raskaana ja rullaavana eteenpäin breakdownien ja hidastelujen siivittäminä. Yleisfiilis levystä onkin tuhti ja mahanpohjaa kouriva: turhia melodioita ei viljellä, ja laulaja Esan huuto lähtee ensikädessä matalalta ja mureasti. Sonic Kitchen Studiosissa sorvatut soundit kasvattavat levyn massaa kuin HC-bodari ikään.

Cutdown tuntuukin pelaavan enemmän sillä hikisellä ja vihaisella kokonaisvaltaisuudella kuin hittibiiseillä. Tämä ominaisuus pelaa sekä levyä vastaan että sen puolesta: toisaalta puolituntinen vierähtää Cutdownin kanssa ilman mutinoita ja paikoin voimaannuttavan viihdyttävästi, toisaalta joskus lyhyisiin, purkauksenomaisiin kappaleisiin kaipaisi jotain muutakin kuin jylisevää kitaravallia. Tavallista koukeroisempi Drift Apart ja St. Hoodin Sami Halmeen vahvasti komppaama Tear Down the Lies ovat virkistäviä sivuharppauksia, mutta varsinainen yllätys on jätetty loppuun, kun Rise and Fallissa ääneen päästetään Kaucas-räppäri Raipati: idea on piristävä, mutta toteutus jää hieman irralliseksi, vaikka itse biisi onkin yksi levyn parhaista.

Cutdown kiilaa muutaman vuoden hiljaiselonsa jälkeen tällä levyllä mukavasti suomi-HC:n kärkikaartiin, mutta mitään selkeitä kehitysaskelia ei musiikissa kuulu, jos ei mukaan lasketa yhä tiiviimpää ja ammattimaisempaa pakettia. Alansa ykkösiä Suomenmaassa Cutdown kuitenkin on.