”We are fucking cocked and loaded...” Selvä juttu. Nasty Idols on isoveli kaikille niille ruotsalaisille glam-bändeille, joita nyt sikiää kellareista kuin sieniä sateella. Boys Town on hiuslakalta tuoksahtavan kokoonpanon viides studiolevy, mikä hämmästyttää, koska kuulen Nasty Idolsista ensimmäistä kertaa ja luulin olevani kartalla naapurimaan sleaze-genren suhteen.

Yhtyeen kotisivut kertovat, että kaikki alkoi Mötley Crüen Live Wire -videosta, jonka jälkeen kaksikko Dick Qwarfort (basso) ja Andy Pierce (laulu) ryhtyivät julistamaan haluaan naida, ryypätä ja soittaa rock'n'rollia. Ilmeisesti uhoaminen tuotti tulosta, sillä julkaisuja pukkaa ja levykään ei ole yhtään hassumman kuuloinen.

Boys Town on tasaisen hyvä, mutta yllätyksetön setti kevään kiima-aikaan soveltuvaa rokkia Mötleyn ja Kissin hengessä. Myös miespuoliset hiuslakan ystävät tulevat tykkäämään Nasty Idolsin aikuisen miehen uskottavuudella tehdystä musiikin muotoon puetusta dekadenssista. Höristän korviani Method To My Madnessin kohdalla, sillä kovin on tutun kuuloinen ralli. Selviää, että kyseessä on Lords Of The New Church -laina, joka soi coverin ominaisuudessa alkuperäistä versiota kunnioittaen. Loput tusinasta koostuu kosteiden juhlien tunnelmannostatusbiiseistä ja parista tyttösten kostutusherkistelystä.

Miten sitten tunnistaa, että levysoittimessa pyörii juuri Nasty Idols? Ei mitenkään. Yhtye on varsinainen glam-scenen tusinatuote, jota kuunnellessa harmittaa, että menee samaan vanhaan lankaan. Pakkohan tästä on pitää.