Miksi nakurannalla näkyy aina niitä ihmisiä, joita et haluaisi nähdä alasti? Miksi aina ne levyt, joista et pidä, kestävät liian pitkään?

Vaikka Ekklesiastilla on vuosia vyötäröllään jo 15, kuulostaa bändin musiikki yhä paitsi tavanomaiselta, myös linjattomalta. Hitaamman keskitempon nimeen vannova venäläisbändi on vähän kuin Suomen KYPCK:n kadonnut isoeno - melankolista, melodista, venäjänkielistä metallia vääntävä yhtye, jonka kuvaileminen doomiksi käynnistää puristien keskuudessa automaattisesti noitavainon, tai vähintään loputtoman vänkäämisen. Kieltämättä tämä uudelleentulkinta vuoden 2001 When The Dead Boughs Will Awake From The Dreams -albumista ei tuohon lokeroon paikoittaisista Candlemass-viittauksista huolimatta mieluusti istukaan. Yhtä vaikea tätä verkkaisesti liikkuvaa, tylsänpulskeaa lättyä on tosin istuttaa mihinkään muuhunkaan kategoriaan.

Ekklesiast yrittää 74 minuutin ajan päästä asian ytimeen siinä mainittavammin onnistumatta. Esimerkiksi Awakening Among The Warm Daysin fiilistelevän melodinen väliosa tuo mieleen hienoisesti jopa Sentencedin, kun taas vaikkapa avausraita Grief Of These Daysista voi bongata vahvahkoja viitteitä Katatonian alkuaikojen tuotantoon. Itse asiassa jälkimmäisiä viboja löytyy kautta levyn verrattain runsaasti. Tällaiset valonsäteet eivät risukasaa valitettavasti kuitenkaan pitkäksi aikaa valaise. Helpommin kuuntelija huomaa, jos kasasta tököttää ulos sinne kuulumattomia tai sopimattomia osasia. Tällaisia ovat esimerkiksi juuri avausraidan thrash-riffittely sekä puhdas laulu käytännössä kauttaaltaan mutta ennen kaikkea Cover Me With Snow'ssa. Kun musiikki on pääasiassa yllätyksetöntä kuin kaurapuuro, iskevät seassa olevat nakinpalat makuhermoon vähemmän maittavasti. Varsin komeasta kansitaiteesta ja sinällään ammattitaitoisesta toteutuksesta huolimatta levystä jää kuitenkin lähinnä olematon jälkimaku, ja vielä olemattomammat muistijäljet.