Myönnetään heti alkuun, ettei Vertigo Steps ole allekirjoittaneen musiikkimaussa tavanomaista tavaraa - saati että ymmärtäisin tästä tyylilajista yhtä paljon kuin normaalisti soittimissani pyörivistä kiekoista. Huomioitavaa on myös se, ettei Vertigo Steps ole - laadukkaasta kamastaan huolimatta - päätynyt minkään lafkan julkaisemaksi; kohtaloksi onkin jäänyt tulla julkaistuksi omakustanteena.

Onkin suorastaan hämmentävää miten tällainen levy kolahti muutaman kuuntelun jälkeen aivolokerikkoon kuin uraanikärkinen luoti, jättäen jälkeensä vain höyryäviä soluja. VS kuuluu siihen sarjaan bändejä, joita ei ole helppo lokeroida sanalla tai parilla, tai tiivistää tyhjentävästi yhteen lauseeseen. Jonkinlaisena yleispätevänä luonnehdintana tätä voisi kutsua melodisen metallin, post-rockin ja progressiivisen raskasrockin sekoitukseksi vivahteilla äärimetallia ja ambient-henkisiä vivahteita. Jos määritelmä kuulostaa liian sekavalta, ajatelkaa bändiä myöhemmän ajan Katatonian ja post-rock-bändien sekoitteena metallisella twistillä.

Tosiasiassa kappalemateriaali vaihtelee kohtuullisesti levyn sisällä, veisusta toiseen, mutta muutamista perusasioista kiinni pitäen. Näistä kenties tärkein on vahvan aistikas ja taidokas, puhdas miesvokalisointi. Muut hallitsevat elementit jakaantuvat progeilevien kitarariffien raskaaseen kyydittelyyn ja melankoliseen tunnelmaverhoiluun. Näistä yhdessä on kudottu sellainen sointukangas, että voi vain ihmetellä, ettei levytys ole valmis fyysinen promo- tai myyntikiekko.

Kuin kermavaahtona kakun pinnalla toimii vahva, monitahoinen ja hyvin tarkasti kohdalleen ruuvattu äänimaailma. Soundit ovat jämptit, selkeät ja suorastaan hersyvän hyvät. En yksinkertaisesti keksi mitä tästä muuttaisi missään mielessä. Ylikliinisyys on jäänyt ulkopuolelle, vaikka platta kiiltääkin kuin uudenkarhean urheiluauton maalipinta. Laulajan pehmoisasta ulosannista voi toki olla montaa mieltä, mutta allekirjoittaneen makuun jälki on suorastaan loistavaa. Kirsikkana tässä äänileipuriuden taidonnäytteessä on hienosti käytetyt koskettimet, jotka täydentävät kokonaisuuden loistokkaasti.

Jos odotat levyltä raskasta metallia ja brutaalia ulosantia, tulet pettymään. Eikä tekele varmasti kolahda ensi kuuntelemalla, nyanssien ja detaljien paljastaessa kyntensä vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Herkistelyyn ja fiilistelyyn taipuvaiset post-rockia vähemmän kammoksuvat tapaukset kenties löytävät tästä jotain mistä pitää. Minä pidin ja kovasti.