”True” tarkoittaa sanakirjan mukaan ”totta, uskollista, oikeaa, todellista, varsinaista” ja ”aitoa”, ja ”metalin” kääntämiseen ei paljoa aivonystyröitä tarvita. Tämän sanaparin kiinnittämisessä Cast Ironiin taas naulapistoolit ja muut nitojat ovat turhia. Termi on valmiiksi tatuoitu ihoon, poltettu lihaan ja kirjailtu selkämerkkiin.

Ensinnäkin on Leather & Metal on uskollista. Se on uskollinen 80-luvun metallirysäykselle ruiskukynämaalausta imitoivaa logoa, yhtyeen uroiden niittipäällysteisiä nahkavermeitä ja metallikapinaa ja uskontokritiikkiä puhisevia sanoituksia myöten. Running Wildin komppiratsastelu, Judas Priestin kiihdyttelevä riffittely, Helloweenin hurmahenkinen sooloilu, Manowarin pullistelu… Ne kaikki ovat tässä, neljään biisiin puristettuna.

Samalla Leather & Metal on myös erittäin todellista ja aitoa musiikkia. Se ei ole halpa ja kalvakka kopio, jossa maistuisi liikaa huumori ja nostalgia. Ei, nämä kappaleet on lohkottu puhtaasta raudasta vakavuudella ja asenteella. Mitään ei ole jätetty puolitiehen vain muutamaa ilmiselvintä kikkaa käyttäen. Levyn päättävä nimibiisikin ei tyydy jauhamaan hidasta Venom/Manowar-synkistelyä vaan polkaisee hienosti moottorin käyntiin viime metreillään.

Onko tämä eteläsuomalainen metalliretkue sitten loppujen lopuksi mitään varsinaista tai oikeaa tavaraa? No kyllä pirussa on! Etenkin MCD-muotoon rakennettuna heavy metalin syvin olemus loistaa Leather & Metalissa kirkkaana ja positiivisella tavalla perinteisenä. True Metal… Never Dies!