|
01. Spirit Animal
02. Spirit Warrior
03. Earthly Powers
04. Cosmic Powers
05. Through Time |
Lyyrisyys ja jännite ovat monesti ominaisuuksia, joihin ei instrumentaalimusiikin puolella aina tule kiinnittäneeksi huomiota. Liian monet yhtyeet käsittävät muodoltaan vapaamman musiikin lähinnä käteväksi peitetarinaksi sävellyksellisen näkemyksen puutteelle. Yhdysvaltalainen Zombi on oikeastaan stereotyyppisen space/instrumental-bändin täydellinen antiteesi. Se on sopivan kurinalainen, oikeasti kappaleiden ehdoilla toimiva ja biisinsä taidokkaasti sovittava, aidosti innovatiivinen yhtye. Spirit Animal tuo niin instrumentaation kuin tunnelman osalta ajoittain mieleen niin Goblinin, King Crimsonin kuin Ozric Tentaclesinkin, ja parhaimmillaan levy onkin hienointa uutta progressiivista musiikkia vähään aikaan.
Cosmic Powers on albumin voimakkaimmin ozrictentaclesmaisien oskillaatioiden ja yleisesti toiston varaan rakentuva kappale. Ensi alkuun biisi kuulostaa levyn köykäisimmältä, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen korva alkaa erottaa siitä esimerkiksi transsimaisesti kulkevia polyrytmejä ja muuta mielenkiintoista. Kaleidoskooppisia ja psykedeelisesti värittyneitä teemoja ja muotoja ei voisi musiikin keinoin paljon paremmin kuvata, jos Cosmic Powersissa on myös omat hieman raakilemaiset piirteensä. Hypnoottisuudessa se ei yllä päätösraita Through Timen tasolle, joka tosin yli 17 minuutin kestonsa ja ennen kaikkea turhan yksitoikkoisesti möyrivän (syna)bassokuvionsa vuoksi on levyn ainoa puisevampi raita.
Levyn kolme ensimmäistä biisiä ovatkin sitten oikeastaan täyttä rautaa. Earthly Powers, ja etenkin sen alku, muistuttaa varsin voimakkaasti Red-levyn aikaisesta King Crimsonista. Sanoisin Zombin kuitenkin ehdottomasti ennemmin henkivän näitä vaikutteita kuin millään tavalla toisintavan niitä. Aivan alussa peräänkuuluttamani lyyrisyys ja jännite tulee kauneimmin esille levyn avaus- ja nimiraidassa, joka onkin - mitenkään muita biisejä väheksymättä - lätyn ylivoimaisesti komein sävellys. Kappaleessa kuullaan runsaasti mm. aina yhtä hyvältä kuulostavaa mellotronia, mutta biisin herkullisin kohta on epäilemättä pitkä, jonkin verran Pink Floydin Echoesia muistuttava väliosa, jossa Wurlitzer, kosketinsoittimet ja kitaranäppäilyt punovat kaunista verkkoaan. Kappale rakentuu kaikkinensa äärimmäisen komeasti ja siitä löytyy myös hienoja, joskin kenties vielä ensimmäisillä kuuntelukerroilla piiloon jääviä kosketinmelodioita.
Levyn avaus- ja nimiraita ponnistaa itse asiassa omilla listoillani aivan sinne kaikkien aikojen hienoimpien instrumentaalisävellysten joukkoon. Vaikka niin tämä biisi kuin koko levykin kiinnittyvät monien ajatuksissa varmasti menneiden aikojen yhtyeisiin, osoittaa bändin monipuolisuus ja näkemyksellisyys sen, että se seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Nimi Spirit Animal kuvastaa levyä mielestäni hienosti, sillä albumilta löytyy sopivassa suhteessa sekä henkistä, sävyltään mietiskelevää syvällisyyttä että lähes eläimellistä soitannollista heittäytymistä. Elävään kuolleeseen viittava bändin nimi ei puolestaan välttämättä kerro siitä eloisuudesta ja virkeydestä, joka tekee Zombista ehdottomasti tutustumisen arvoisen tuttavuuden kaikille musiikillisesti vähänkään seikkailuhenkisille.
09.02.2009, Antti Korpinen |
|
