|
CD1:
01. Grief of the Unclean I
02. Grief of the Unclean II
03. Grief of the Unclean III
04. Grief of the Unclean IV
05. Grief of the Unclean V
06. Grief of the Unclean VI
CD2:
01. The Great Unwashed I
02. The Great Unwashed II
03. The Great Unwashed III
04. The Great Unwashed IV
05. The Great Unwashed V
06. The Great Unwashed VI
Kesto yhteensä: 90:03 |
Uransa indu-vaikutteisen tumman metallin saralla aloittanut The Axis of Perdition yllättää tuoreella URFE-tuplalevyllään. Vaikka bändi onkin tainnut levy levyltä valua kohti ambientimpaa ilmaisua, on Urfen lähes tulkoon ääninäytelmää tai kuunnelmaa muistuttava yleisilme melkoinen yllätys. Ykköslevy on kaksikosta minimalistisempi, kun taas kakkoslätyllä on mukana kourallinen metallivaikutteitakin. Ja ihan oikeasti varsinaista laulua ei levyllä juurikaan kuulla. The Great Unwashedin toisessa osassa riutunutta puhdasta laulua kuitenkin kuullaan, ja biisi on muutenkin sitä seuraavien kolmos- ja nelososien kanssa URFEn metallisinta tavaraa. Näillä raidoilla aavistuksen häiriintyneen kuuloiset kitarateemat vievät ajatukset Deathspell Omegan tuoreimpiin tuotoksiin, kuten myös Mayhemin Ordo Ad Chaon tapaisiin maisemiin. Laadullisesti samoihin sfääreihin ei The Axis of Perdition kuitenkaan yllä.
Minä-muodossa etenevä kauhutarina lausutaan puolestaan hieman yksitoikkoisesti sinänsä hyvin tehtyjen ja sävellettyjen äänimaisemien päälle. Lähinnä voimasanoista ja parahduksista koostuvat harvat varsinaiset repliikit ovatkin sitten jo oikeasti vaivaannuttavaa materiaalia - esimerkiksi niissä kohdissa, joissa kertojan nivelet lumpsahtelevat pois paikoiltaan, tai kun sormia lähtee irti. Kipu on kertojan mukaan pökerryttävä, mutta näin vain tämä selkeän lovecraftmainen tarina saadaan kerrottua loppuunsa. Tähän mennessä arvostelu on kuitenkin antanut URFEsta kenties turhan ankean kuvan. Vaikka idea näin tarinavetoisesta levystä ei ennen kaikkea kökön kuuloisen tarinan ja kerronnan vuoksi täysin toimikaan, löytyy albumilta lopulta kohtuullisen mielenkiintoista musiikkia ja maisemointia. Grief of the Uncleanin VI-osan kauniit gregoriaaniset taustalaulut, V-osan varsin iskevät indu/noise-vaikutteet, The Great Unwashedin II-, III ja IV-osien jo mainittu DSO/Mayhem-henkisyys sekä V-osan Elendiltä kuulostavat, dark ambientin ja klassisen musiikin rajapinnoilla liikkuvat teemat osoittavat, että The Axis of Perditionilta löytyy parhaimmillaan näkemystä näinkin kunnianhimoisen levykokonaisuuden työstämiseen.
90-minuuttista tuplalevyä kuunnellessa tulee väkisin miettineeksi, miltä teos kuulostaisi yhden levyn mitassa. Tällä kertaa väittäisin kuitenkin, että paikoittaisesta tyhjäkäynnistään huolimatta URFE kuulostaisi puolet lyhyempänä huomattavasti tavanomaisemmalta ambientia ja black metalia yhdistelevältä tuotokselta. Nyt levyn ei tarvitse säntäillä mihinkään esitelläkseen erilaisia puoliaan. Ollakseen todella mielenkiintoinen levy tarvitsisi kieltämättä reiluhkosti lisää rohkeampia kontrasteja, eivätkä epätavanomaisemmat sovituksetkaan hyvin sijoiteltuna tekisi hallaa. Etenkin ykköskiekko kuulostaa mielestäni hieman yksiulotteiselta. Lisäksi jo kritisoimani kerronta kuulostaa siltä kuin amatöörimainen dubbaaja ääninäyttelisi kuunnelman kaikki hahmot - tai näinhän Urfe itse asiassa pitkälti onkin toteutettu. Tällaisenaan kerronta antaa koko levystä nimittäin turhan yksitoikkoisen kuvan. Näiden heikkouksien ohella kun levyn sointia pönkitettäisiin paikoittain vaikkapa sellon tumman melankolisella äänellä, niin uskoisin The Axis of Perditionin nousevan jo aivan toisenlaiselle vaikuttavuusasteelle.
23.01.2009, Antti Korpinen |
|
