Synkeä ja turhauttava elämä poiki Yearningista tutulle Juhani Palomäelle kolme vuotta sitten uuden väylän ajatusten purkamiselle. Hidastempoinen funeral doom -projekti on Fireboxin alaisuudessa joutanut toisen levyn kynnykselle. Chapter 2: Numquam on surumielistä ja raskasta jurnutusta hyvin pitkälti genrelleen ominaisin elementein: piinallista hitautta, pitkiä kappaleita ja masennusta alusta loppuun. Tällä kertaa maski kääntyy kuitenkin hymyyn: Colosseum yltää majesteettisella tulkinnallaan keskivertoa huomattavasti parempaan tulokseen.

Colosseumin synkkää musiikkia ruokkii ambient-vaikutteisuus, ja oivasti sen tunnelmaa luovia hyödykkeitä on sovellettukin. Vaikka musiikki on itsessään hyvin karua ja depressiivistä, se on myös hyvin kaunista ja rauhoittavaa. Chapter 2: Numquamin surumieliseen ytimeen on helppoa olla kosketuksissa ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien; levy on helposti lähestyttävä myös maallikolle, jolla ei ole pääsyä säveltäjän pään sisään. Levy soi kuuntelijan ympärillä ikään kuin osana tilaa, kun siihen ei liiaksi tarvitse pureutua. Ehkä tämä on syy siihen ajattomaan tunteeseen, joka raskasluomisia melodioita kuunnellessa syntyy.

Kärsivällisyyttä tämä levy vaatii. Hidastempoinen ja lähes tauoton teos ei sovi jokaiselle korvaparille. Tauottomalla tarkoitan sitä, että kappaleiden väliin ei ehdi syntyä ainuttakaan hiljaista hetkeä. Yksi kappale feidaantuu hiljalleen siihen, mistä toinen kappale sen taas nostaa voimiinsa. Levy on kuin taideteos: maalaileva, ajatuksia herättävä, kiireetön ja hallitseva. Se ei ehdi uuvuttaa, sillä hitaudestaan huolimatta musiikissa tapahtuu jatkuvasti.

Sovituksessa on siis onnistuttu. Lähes tunninmittainen järkäle on punottu vastaanottajalleen järkevän oloiseksi. Otaksun, että herra mastermind Colosseumin takana on joutunut miettimään kovastikin, mitä jättää pois. Tai ehkä ei sittenkään? Arvailen vain. Kokonaiskuva Chapter 2: Numquamista on toisaalta hyvin minimalistinen, ettei rankkaa karsimista ole välttämättä edes harrastettu. Sen ehdoton vahvuus on voimakas tunnelma ja oikean ihmisen kädentyönä soitetut viulu-, sello-, trumpetti- ja huiluosuudet. Tällä levyllä sessiomuusikoita vieraili neljä. Sessiomuusikko päihittää aina palikkasynan kitukasvuisen soundin.