Kansitaide Sólstafir
Köld
CD
[ Spikefarm Records ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. 78 days in the Desert
02. Köld
03. Pale Rider
04. She Destroys Again
05. Necrologue
06. World Void of Souls
07. Love is the Devil (and I am in Love)
08. Goddess of the Ages

Kesto: 70:40
Sólstafirin maailmaan ei ole helppo päästä - ei, vaikka olisi pitänyt bändin edellisestä Masterpiece of Bitterness -albumista. Yhtye on puskenut itseään eteenpäin yhtäältä intensiivisempään ja toisaalta kokeilevampaankin suuntaan. Pale Rider vetää tunnelatauksessa vertoja jopa Primordialin edellislevyn Gallow's Hymnille, kun taas voimakkaasti toistolle rakentuva World Void of Souls vie yhtyeen hyvinkin minimalistisiin maisemiin. Tämä lähes 12-minuuttinen raita rävähtää käyntiin oikeastaan vasta vähän ennen yhdeksää minuuttia. Rehellisyyden nimissä tästä pituudesta olisi voinut vallan hyvin tinkiä, jotta levyn kokonaispituus olisi saatu hilattua ainakin jonkin verran alle massiivisen 70 minuutin.

Parin kuuntelun perusteella Sólstafir on helppo niputtaa yhteen nykyisen Enslavedin kaltaisten black metalista irtautuneiden, mutta yhä jossain määrin sen tummaa energiaa kanavoivien yhtyeiden kanssa - joskin sillä erolla, että minä pidän viimeaikaista Enslavedia aavistuksen tylsänä bändinä. Köldin nimibiisi harhauttaa kuuntelijan puolestaan Neurosis-merkkiselle sivupolulle, mutta useampi kuuntelu paljastaa, etteivät kyseiset vaikutteet koko levyn mitassa ole missään tapauksessa valta-asemassa. Köldillä ovat enemmän pinnassa jonkinlaiset tummat post punk -vaikutteet. Vaikkapa The Sisters of Mercyn tai The Cultin mystisyys, tietynlainen intensiteetti ja ajoittainen hektisyys tulevat esille esimerkiksi Necrologuessa, päätösraita Goddess of the Agesissä sekä mielestäni läpi levyn myös Aðalbjörn Tryggvasonin tunteikkaassa laulussa. Necrologuen lopun komeassa kitarasoolossa kaikuu lisäksi komeasti Pink Floydin David Gilmourin jättämä perintö. Mm. tästä syystä myöhemmän Anatheman hengenheimolaisuus ei sekään ole kovin kaukaa haettu vertaus. Love is the Devil (and I am in Love) -veisusta epätarkemmatkin korvat poimivat puolestaan Kyuss-henkistä riffittelyä.

Kaiken kaikkiaan Köld onkin monipuolinen ja omaperäinen albumi, joka on parhaimmillaan kauniin voimaannuttava kuuntelukokemus. Jonkin verran ylipitkäksi venähtävä kokonaisuus ei kuitenkaan rakennu aivan parhaalla mahdollisella tavalla sinänsä upean ja tunteikkaan, tunnelmaltaan epäilemättä tarkoituksellisesti kolkon Necrologuen katkaistessa Pale Riderin ja She Destroys Againin käynnistämän äärimmäisen vakuuttavan energiapurkauksen. Levyn alkuun sijoitettu groovaava instrumentaali 78 days in the Desert ja sitä seuraava, jo aiemmin mainittu nimiraita eivät puolestaan sävellyksinä yllä lätyn mielenkiintoisimpien palojen tasolle. Näistäkin jälkimmäinen tosin kehittyy loppua kohden miellyttävään suuntaan komeiden urkusoundien ja tunteikkaan hiljaa-lujaa-vastakkainasettelun ansiosta, mutta valitettavasti biisin keskeisimmät ideat ovat hieman puisevia.

Vaikka Sólstafiria ei tyylillisesti voikaan juuri verrata Primordialiin, osoitti irlantilaisyhtye reilun vuoden takaisella To the Nameless Deadillä sen, kuinka komeasti tunteikkaan ja voimallisen, metalliin omalla laillaan kiinnittyvän musiikin voi pitää intensiivisenä ja kiinnostavana mutta myös vaihtelevana koko levyn ajan. Viitisentoista minuuttia pidempänä levynä Köld ei tähän potentiaalistaan huolimatta aivan pysty. En yksinkertaisesti malta olla jossittelematta, kuinka maaginen levy Köld saattaisi kymmenen minuuttia lyhyempänä olla. Tällaisenaankin se on luonnollisesti alkuvuoden suositeltavimpia levyuutuuksia.

22.01.2009, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Berdreyminn
Berdreyminn
[ CD ]
Ótta
Ótta
[ CD ]
Svartir Sandar
Svartir Sandar
[ 2CD ]
Masterpiece of Bitterness
Masterpiece of Bitterness
[ CD ]
http://www.dordingull.com/solstafir/ http://www.myspace.com/solstafir Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 9794
Palaa »